Taidetta ihmisälyllä - mitä on digitaalinen piirtäminen?
“Miten ihmeessä tämä on piirretty?” kysyi eräs asiakas katsoessaan painettuja joulukorttejani, “Ei tämä ainakaan ole käsin tehty”.
Hän ei ollut ensimmäinen ihmettelijä.
Sama kysymys on toistunut myös kuvittamieni lastenkirjojen kohdalla.
Digitaalisten piirustusten jälki poikkeaa öljyväreistä, vesiväreistä ja akryylimaaleista näkyvästi, ellei digitaiteilija halua jäljitellä perinteisten työkalujen tuntumaa. Digitaiteen tyylilajeja on monia ja ajattelinkin nyt avata hieman omaa tyyliäni sekä prosessia teosten takana.
Digimaalaus, Aino Papinniemi 2022
Öljyvärimaalaus, Aino Papinniemi 2022
Onko tämä nyt sitä tekoälytaidetta?
Vaikka työkalunani käytänkin välillä ruutua paperin sijaan, tekoälyä en ole sotkenut oman taiteeni tekemiseen. Taiteessa nautin erityisesti luovasta prosessista eli siitä, kun ajatus päässäni kulkeutuu hermoratoja ja lihaa pitkin kynään ja muuttuu todeksi paperille tai ruudulle. Tekoälykeskustelu kiristelee nutturaani sen verran, että puhunpa aiheesta lisää toisella kertaa, ettei fokus katoa.
Digimaalarin työkalut
Työvälineitä minulla on kaksi: piirtopöytä kynällä sekä Photoshop. Kun piirrän jotain piirtopöydällä, ilmestyy tekeleeni ruudulle. Lähtöpiste on tyhjä kanvas ja lopputulos on aina idean, taidon ja annetun ajan yhdistelmä.
Digitaiteen etuna on sen joustavuus. Kun huomaan tehneeni virheen (ja niitähän tulee), voin palata taakse niin pitkälle kuin tarvitsee. Teosta voi työstää loputtomasti eri metodeita käyttäen, eikä sotkua synny silloinkaan, kun tekee mieli heittää koko homma roskiin (ja sitähän tapahtuu).
Digimaalaus, Urakuvastin-projekti, Aino Papinniemi 2023
Asiakastöissä joustavuus on erityisen tärkeä ominaisuus, sillä välillä ensimmäinen kierros ei ole heti maalissa. Ajattele, jos olet vesiväreillä maalannut naisen punaisen mekon kanssa, mutta asiakas haluaakin mekon kuitenkin vihreänä ja naisen pidempänä? Digitaiteessa muutokset on usein tehtävissä, mutta perinteisillä metodeilla saat aloittaa työn kokonaan alusta. Kiva kiva.
Digityön voi lähettää heti eteenpäin lankoja pitkin, mutta perinteistä taidetta saa varjella postin höykytykseltä ja toivoa sydän sykkyrällä, ettei se katoa matkalla.
Maalaamista vai piirtämistä?
Minä yhdistän taiteessani eri tyylilajeja ja se näkyy muun muassa joulukorttikokoelmassani. Joulukorttien luomisprosessi menee jotakuinkin näin:
Valitsen aiheen ja etsin referenssejä, tässä tapauksessa eläinkuvia.
Luonnostelen sommitelman. Minkälaisen ilmeen, asennon ja tunnelman haluan?
Piirrän tarkahkon ääriviivapiirroksen.
Blokkaan sisään värit yksiulotteisesti. Testailen, millä väripaletilla pääsen haluamaani tunnelmaan.
Tuon syvyyttä varjoilla ja esimerkiksi turkin linjojen maalaamisella.
Vahvistan ääriviivoja mielestäni oikeista kohdista (inking).
Lisään yksityiskohtia, kuten viiksiä, varpaita, lumihiutaleita ja silmien valoheijastuksia.
Postaan someen, että kyllä täällä saadaan taidetta aikaan, katsokaa nyt.
Ihminen, ajatus ja taide
Perinteinen taide on ihan yhtä lähellä sydäntäni kuin digitekeminenkin. Aiemmin mainittu tekoälytaide saattaa kuitenkin viedä käsin tehdyltä digitaiteelta markkinaa sen verran, että ainakin itse haluan pitää yllä lyijykynän, tussien, vesivärien, öljyvärien ja akryylimaalien hyödyntämisen taitoa.
Tuleeko sinulla kysyttävää tai ajatuksia liittyen taiteen tekemiseen? Anna tulla, täällä ollaan vastailemassa!
