Mitä opin ihmisistä personal trainer -urani aikana?

Jos olen ihan rehellinen, en tiedä tarkalleen kenelle tämä teksti on suunnattu. Istun parasta aikaa olohuoneemme lattialla koronassa ja kaipasin jonkin itselleni tutun asian pureskelua. Alla tulevat opit ovat asioita, joista olisin halunnut kuulla jo silloin, kun aloitin oman matkani kohti parempaa olemista ja viimeistään silloin, kun kouluttauduin PT:ksi - mutta joista opin vasta myöhemmin työtä tehdessäni.

Henkselit

Aloitin valmentajana vuonna 2015. Laitoin toiminimen pystyyn heti koulun päätyttyä. Melko nopeasti aloittamisen jälkeen hommasin itselleni myös mielen valmentamisen alkeiden taitoja, joista onkin ollut enemmän hyötyä kuin mistään fyysisestä tekniikkaopista on koskaan ollut. 

Urani aikana olen valmentanut satoja erilaisia ihmisiä, joista suurin osa ovat olleet työikäisiä ei-ammattiurheilijoita. Viimeisinä vuosina erityinen painopisteeni on ollut ihmisissä, joiden työ on jollain tavalla varsin kuormittavaa. Vanhimmat asiakkaani ovat pysyneet matkassa jo vuodesta 2016, mistä olen ylpeyden lisäksi varsin kiitollinen.

Kaiken tämän lisäksi olen toiminut lukuisissa verkkovalmennuksissa sisällöntuottajana sekä asiantuntja-artikkeleita raapustaen, että ohjelmia rakentaen.

Huh, yh, noin, siinä PT CV lyhykäisesti.

Kuten voit kuvitella, työni on ollut äärimmäisen käytännönläheistä. En edes tiedä kuinka monta kertaa olen laskenut yhdestä kymmeneen samalla, kun vahdin toisen kaksijalkaisen polvien linjausta ja toivottavasti tiukkana pysyvää keskivartaloa.

“Miltä tuntuu ja missä?” olen kysynyt ainakin 10 000 kertaa. Tämä toistaminen olisi kovin puuduttavaa, ellei koko hommaan liittyisi aivan toinen maailma, villi kortti, joka tekee jokaisen peeteen työstä omalla tavallaan varsin vaikeaa, mutta pintaa mielenkiintoisempaa.

Ja tämä jokeripokeripoks on tietenkin asiakkaan oma pääkoppa.

Oppi A on, että ilman sisäistä motivaatiota ketään on vaikeaa tehdä tyytyväiseksi. Monia ajaa vahva pitäisi-mentaliteetti, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen kokee jonkinlaista ulkopuolista painetta siitä, että hänen pitäisi olla suorittamassa sitä ja tätä. Pelkkä tieto siitä, että jotain pitäisi tehdä ei kuitenkaan riitä pitkäjänteiseen innostumiseen esimerkiksi omasta hyvinvoinnista, minkä takia sisäinen motivaatio on se kaikista tärkein asia hyvinvointipolkua suunnitellessa. Tämä motivaattori on yksilöllinen ja syvistä uumenista kumpuava miksi.

Jokaisen asiakkaan kohdalla onkin varsinaista salapoliisin työtä selvittää, mikä the syy oikeasti on. Aina se ei nimittäin ole se asia, mitä hän ensimmäisenä sanoo.

Oppi B on puolestaan se, että kokonaisuus pitää suhteuttaa saatavilla olevaan energiaan. Urani alkuvaiheessa annoin lähes jokaiselle uudelle asiakkaalle valtavan hienon suunnitelman sekä ruokavalioon, että treeniin saatesanoilla “Tällä se lähtee!”. Kahden viikon päästä kysyessäni ohjelmien toimivuutta saattoi vastaus olla:

“En mä ehtinyt salille, kun töissä oli niin kiire”, tai jotain muuta vastaavaa, mikä sai minut miettimään mikä ihme ohjelmissani oli vikana tai, köh, parhaimmillaan jopa syyllistämään asiakkaita. Todellisuudessa en ollut huomioinut riittävästi kohtaa A tai B. Käytettävän energian määrän huomiointi on aivan valtavan tärkeä osa onnistumista aina, kun yritetään oppia jotakin uutta ja saada pitkäkestoisia vaikutuksia.

Sittemmin olen pitäytynyt lähinnä cocktailpalan kokoisissa ohjeistuksissa, vaikka joku haluaisikin radikaaleja muutoksia. Poikkeuksiakin toki on, mutta silloin sisäisen motivaation täytyy nousta jonnekin Jupiterin korkeudelle.

Oppi C onkin oikein mukava juttu: ihminen voi oppia tykkäämään asioista, joista hän ei ole aiemmin pitänyt. Kun oppi A ja B menevät putkeen yhdistettynä järkeviin pieniin välitavoitteisiin, voi onnistumisen tunteet johtaa jopa entiseen inhokkiin rakastumiseen. Tämä samahan pätee niin kuntosalitreenaamiseen kuin oppiaineisiinkin: vuosia peruskoulun jälkeen saatat löytää itsesi innostumasta historiasta, kun se oikea opettaja sattuu tielle.

Ei siis luovuta aidon rakastumisen toivosta, vaikka se pitäisi-lista takaraivossa kolkuttelisikin.

Selvennykseksi

Kuten olen useassa kanavassa maininnut, olen selvästi vähentänyt valmennushommia ja fokusoin myyntienergiani luovan työmäärän kasvattamiseen. Personal trainerina saan kuitenkin nauttia ihmisten seurasta ja selkeästä työskentelykonseptista, joka on oikeastaan aika loistavaa vastapainoa luovalle työlle. 

Tasapaino, ihmiset hyvät!

Köhivin terveisin,

Aino

Kuvat: Aleksi Ahokas