Lamaannuttava kritiikki
Kun palaute sattuu liikaa, voi unelmat jäädä toteutumatta.
“Eihän täällä voi postata mitään, kun heti ammutaan alas”, lukee yrittäjäpainoitteisen Facebook-ryhmän seinällä. Joku oli päättänyt esitellä itse tekemiään nettisivuja, pyytänyt kommentteja ja selvästi harmistunut saamistaan parannusehdotuksista.
Koko homma näyttää mielessäni ensin vähän typerältä, mutta onneksi muistan vaihtaa asennettani nopeasti. Osaan itse olla ihan samanlainen.
Palautteen vastaanottaminen ei ole aina helppoa ja se on lamaannuttanut ainakin minut useammin kuin kehtaan myöntää. Koska egoni on varsinainen demoni, kaikki sellaiset kommentit töistäni, jotka eivät suorastaan tihku kiitosta ja ylistystä saavat minut epäilemään itseäni. Tai ainakin saivat ennen.
Paras esimerkki treenaamattomasta kritiikinsietokyvystäni lienee vuodelta 2014. Tein töitä kahvilassa, jossa oli samalla mahdollisuus pitää pientä taidenäyttelyä. Sovin omistajan kanssa, että saisin esitellä taulujani ja myydä niitä mikäli joku olisi kiinnostunut. Raavin kasaan näyttelyn ennätysvauhdissa, sillä minulla ei luonnollisesti ollut yhtäkään teosta valmiina ja halusin tehdä kokonaisuuden tietyllä teemalla (jep, Game of Thrones kaikista mahdollisuuksista).
Koitti avajaispäivä ja punaisia täpliä lätkittiin monen taulun alakulmaan.
Ylpeys muuttui kuitenkin etikaksi, kun eräs taidetietoinen tuttavani tuli katsomaan töitäni, istahti kahvilan kuluneelle penkille ja ryhtyi luettelemaan, mikä jokaisessa taulussa ei ollut ihan siellä. Pidättelin itkua kuunnellessani listaa tekemistäni virheistä.
Happamana en maalannut vuosiin tuon kommenttikierroksen jälkeen. Kypsää.
Treeniä, taiteilija!
Joku voisi sanoa, että tuttavani antoi liian rajua palautetta, jos se johti siihen, että lopetin lähes kaiken kuvataiteen tekemisen pitkäksi aikaa. Matkallani olen tutustunut moniin, jotka ovat kokeneet jotain samanlaista ja jättäneet neulomisen, soittamisen, kirjoittamisen, kuvaamisen ja monen muun sielua ruokkivan tekemisen sikseen kritiikin takia tai sen pelossa.
Taiteilijalle kun pelissä on kaikki aina sydämestä elämän tarkoitukseen, minkä takia kritiikki sattuu ja voi tuntua helpommalta olla tekemättä mitään valmiiksi tai ainakin olla näyttämättä mitään kenellekään. On turvallisempaa valita joku sellainen ala, missä epäonnistuminen ei osu niin lähelle murhaavaa. Minulle tämä tarkoitti valmentajan uraa.
Noh, nyt on vuosi 2022 ja olen palannut aikaa sitten luovan tekemisen pariin. Syrjähyppyni hyvinvointimaailmaan johti siihen, että kiinnostuin ihmismielestä, ryhdyin lajittelemaan ja ratkomaan kiukuttelevaa kalloani ja totesin, että suurin jarru taiteen tekemiselle omalla kohdallani oli uhmaikäisen lapsen kyky ottaa vastaan kommentteja työstäni. Eli siis sietää kritiikkiä.
Jutun juoni on se, että taide eri muodoissa on se the asia, mitä haluan tehdä kokeakseni täyttymystä, joten minun oli ja on yksinkertaisesti pakko työstää itseäni tällä alueella.
Kuten muitakin mielen taitoja, myös kommenttien vastaanottamista voi treenata ja siinä voi tulla oikeastaan ihan hyväksi. Melkein jokaisella ammattikirjailijalla, näyttelijällä, muusikolla ja kuvataiteilijalla on omat neuvonsa kritiikin käsittelemiseen, ja ne vaihtelevat aina välinpitämättömyydestä selektiiviseen hyväksymiseen. Tärkeää on tuntea itsensä ja jumpata kykyä sen mukaan.
Tänään olen kiitollinen saamastani palautteesta ensimmäisessä näyttelyssäni. En ole vieläkään täysin teflonia, mutta en myöskään pelkkää paperia, joka murenee heti kehitysidean kuullessaan. Olen hyväksynyt sen, että jos jotain tekee julkisesti, joku jossain ei varmasti tykkää siitä, joten on minun oma tehtäväni rakentaa itsestäni kestävä tekijä.
Toistan: On minun oma tehtäväni rakentaa itsestäni kestävä tekijä.
Palataan Facebook-ryhmän viestiketjuun ja harmistuneeseen aloittajaan. Mieleni tekee kirjoittaa jotain rakentavaa, mutta päätän olla puuttumatta, sillä nettikeskusteluissa jää vähän liikaa sanatonta viestintää välittämättä. Siirryn sen sijaan tekemään jotain omaa, josta joku toinen saa ehkä aihetta kommentoinnille ja pääsen kenties taas treenaamaan kykyäni olla vahvempi vastaanottaja.
Aino Papinniemi
Taiteilija, yrittäjä. Aatelma Oy:n toimitusjohtaja.
