Aatelmia välillä Rovaniemi - Helsinki

Suomen luonto on valtavan kaunis. Istun juuri junassa matkalla Rovaniemeltä Helsinkiin, turistien ympäröimänä ja hevoselta sekä nuotiolta haisten. Katson ulos ja aatelmoin.

Kuluneet kaksi päivää olen viettänyt enemmän tai vähemmän hevosen selässä joko jousella ampuen, maastossa laukaten tai vaaralle kavuten. Pulahdin puhtaaseen, kylmään järveen ja saunoin puusaunassa. Matkalla takaisin tallista telttaan nappasin maasta melkein kypsiä puolukoita.

Pääni on tyhjä mitä parhaimmalla tavalla.

Luovan työn tekijänä kaikista tärkein työkaluni sijaitsee jossain nenän ja takaraivon välissä. Turhan usein vauhti on kiihtynyt siten, että tämä elintärkeä moottori ylikuumenee ja alkaa tuottamaan saastetta, jota voisi vähemmän kryptisesti kutsua esimerkiksi ahdistukseksi. Tuolloin mielessä pyörii kauhukeloja jatkuvalla loopilla.

Mitä, jos en pärjää?

Ja on häpeää?

Mitä, jos en PÄRJÄÄ?

PÄÄ RÄJÄHTÄÄ!

Mitä, jos…

Luovuusajattelun laadun heikentyessä ja höpöhöpöajattelun lisääntyessä on aika mennä metsään. Ehkä kävellen, ehkä hevosella, mutta joka tapauksessa niin, että antaa itselleen aikaa olla olematta kone ihan hetken aikaa. Sinne voi mennä ehkä vartiksi, joskin meidän kaupunkilaisten kannattaisi mennä ehkä viikoksi. 

Mutta ah, kun se höpöhöpön aiheuttama humina hellittää, voi taas nähdä, kuulla, haistaa, tuntea ja maistaa elämää tavalla, josta luovuus sikiää kasvaen ihmistä suuremmaksi. Voi ratsastaa flow-tilalla ja poimia vahvojen ajatuksien kauniita marjoja.

Ja kenties tuottaa jotain ihmeellistä.

Eli, ystävä hyvä, meehän mehtään välillä.

Suomen luonto kun on valtavan kaunis.

<3

Laenlammen tilala vietetty hevosloma <3