Posts tagged treeni
Mitä tehdä, kun treenaaminen ei kiinnosta? katso video!
workoutinspiration.jpg

Käytiin Evan kanssa hikoilemassa The Park Hietsussa. Ollaan Evan ja muutaman muun kaverin kanssa treenattu nyt pitkin kesää yhdessä ja olen pitkästä aikaa muistanut, kuinka tärkeää onkaan se, että koittaa tehdä niistä treeneistä mahdollisimman hauskoja. Vaikka kuinka olen alalla, myös oma motivaatio on välillä koetuksella ja se ainakin minulle yrittää aina kertoa jostain - usein siitä, että treeni ei ole tarpeeksi hauskaa ja omat arvot ja tekeminen ei kohtaa.

Moni asiakkaistanikin painiskelee saman haasteen kanssa. Välillä innostus iskee ja kuukauden parin jälkeen karisee pois, ja ei oikein tunnu löytyvän heti uudestaan. Jos kuulut tähän kastiin, tsekkaa, että ainakin olet muistanut pohtia näitä asioita:

1. Tiedät omat tavoitteesi ja arvosi ja tekemisesi tukee niitä. Tästä olen ajatellut kirjoittavani ihan oman juttunsa, mutta lyhyesti sanottuna: pohdi, mitä haluat ja miksi. Sen tiedostaminen auttaa selvästi motivaation rehevää kukkimista. Teetän monesti asiakkailleni tehtävän, joka auttaa selkeyttämään ajatuksia arvojen ja tekemisen suhteesta ja kaikki ovat kokeneet sen hyvin hyödylliseksi työkaluksi treenissä ja muussa elämässä.

2. Muista, että yhtä treeniohjelmaa kannattaa tehdä vain noin 6-8 viikkoa, jonka jälkeen päivitys on tarpeen! Kuka tahansa tylsistyy liian pitkään samana jatkuvaan treeniin ja homma alkaa maistumaan puulta. Myöskään keho ei ota tuon muutaman kuukauden jälkeen enää samalla tavalla treeniä vastaan, ellei se saa uutta ärsykettä!

3. Tee treenistä kivaa, vaikka se tarkoittaisi lajin vaihtamista. Olen itse nyt pohtinut jonkin uuden liikuntaharrastuksen aloittamista, sillä ainakin minun mieleni kaipaa uutta opittavaa viihtyäkseen. Mieti, mikä olisi sinulle toimiva keino tehdä joko punttitreenistä tai muusta lajista itsellesi mahdollisimman mieluisaa? 

Ensi maanantaina palaan takaisin normaaliin arkeen ja aion itse muistaa näitä kolmea kohtaa. Toivottavasti sinäkin pohdit, miten saisit itsestäsi vielä enemmän irti, jos koet sen olevan paikallaan. 

Ihania ja inspiroituneita hellepäiviä!

Kun kuntosalille meno jännittää – 6 vinkkiä + video!

Mitä on rohkeus-1.jpg

”En ole varma, uskallanko vielä tulla salille yksin”,  asiakkaani sanoo ja yritän katsoa ymmärtäväisenä takaisin. Sanon, että ei se mitään haittaa, mutta samalla mietin kuumeisesti, kuinka auttaa tilannetta.  Olisihan se tietenkin ok, jos joku haluaa käydä kaikki treenikertansa viikossa minun kanssani, mutta siinä tulee ensin talous vastaan ja moraalisesti työni olisi silloin jokseenkin hyödytöntä.

Pointtina on kuitenkin opettaa ihmisiä niin, että he tulevat muun muassa juuri treenaamisessa paremmiksi, eivätkä ole enää aloittelijoita tietyn pisteen jälkeen. Myös lähes jokaisen toivomat tulokset jäävät saamatta, jos rohkeuden puute astuu tekemisen tielle, mikä ei ainakaan motivoi ihmistä jatkamaan itsestään huolta pitämistä.

Mistä sitä rohkeutta sitten yhtäkkiä ammennetaan?

Todellisuudessa yksin treenaamisen pelko on hyvin yleinen vaiva. Kun kysyn syytä jännitykseen, takaisin kuuluu useimmiten sama varpaisiin tuijotteleva vastaus: ”Noh… pelkään, että teen jotain väärin ja minulle nauretaan”. Muita syitä voivat olla esimerkiksi itsensä rikkomisen pelko tai sosiaaliset paineet.

Eri persoonille toimivat tietenkin vähän eri keinot, mutta olen kokenut työssäni tietyt seikat suhteellisen yleispäteviksi. Alla on lista näistä vaikuttajista, jotka suosittelen käymään ajatuksella läpi:

1.     Jos et ole palkannut ammattilaista ja sinua jännittää mennä, suosittelen tekemään sen tässä vaiheessa. Hyvä PT kertoo sinulle mitä pitää tehdä ja miten, jolloin huomattava määrä painetta ja empimistä karsiutuu pois. Pääset heti oikeisiin tekniikoihin kiinni ja suojelet näin itseäsi loukkaantumisilta ja muilta päänvaivoilta.

2.     Jos sinulla on PT, mutta silti tutisuttaa (tai jos ei ole mahdollisuutta ottaa PT:tä), tee itsellesi selväksi, mikä yksin treenaamisessa erityisesti jännittää. Tiedostaminen auttaa pureutumaan oikeaan ongelmaan, eikä tunne ole niin epämääräinen. ”Kaikki”, tai ”Minua pelottaa treenata yksin”, ei nyt käy. Keskity kysymykseen MIKSI?

3.     Kun olet saanut selville, mikä syy on pohdi, mikä juuri siihen ongelmaan auttaisi. Jos pelkäät esimerkiksi tekeväsi jotain väärin, ota itsellesi yksinkertainen yksi- tai kaksijakoinen treeniohjelma ja opettele sen liikkeet kunnolla. Sinun ei tarvitse osata kaikkia salin laitteita heti!

4.     Muista, että jokainen tyyppi on ollut aloittelija joskus. On ok tehdä virheitä ja kysyä apua. Moni, jotka ovat käyneet kymmeniä vuosia salilla tekevät liikkeitä edelleen päin prinkkalaa, mutta eivät ole siitä moksiskaan! Okei, se ei ehkä ole ihan fiksua, mutta jos he kehtaavat, kehtaat sinäkin.

5.     Keskity omaan itseesi, älä muihin. Tämä on helpommin tietenkin sanottu, kuin tehty, mutta palkitsee kyllä varmasti niin kuntosalilla, kuin muutenkin. Kuntosali on paikka, jonne saa mennä pitämään huolta itsestään parhaaksi näkemällään tavalla ja ei ole vain yhtä oikeaa tapaa treenata.

6.     Aika auttaa. Jo ensimmäisen muutaman kerran jälkeen saatat huomata, miten homma helpottuu himppunen kerrallaan. Tämä tietenkin tarkoittaa, että sinun on uskallettava mennä ensimmäinen muutama kerta itsekseen, johon toiminee muut mainitsemani keinot ja ajattelumallit.

Mitä mieltä sinä olet? Minkä koet auttavan kuntosalijännitykseen, oletko ehkä itse kokenut sitä myös tai kamppailetko parhaillaan asian kanssa?

Loppukevennyksenä karvalapseni Sonny kertoo, mitä on rohkeus:

 

Hoikka ei ole yhtä kuin hyväkuntoinen

Kun aloitin liikunnan, kuulin usein kysymyksen: ”Miksi sinä liikut ja katsot syömisiäsi, olethan jo hyväkuntoinen?”. Tähän tokaisuun on ollut aina todella haastavaa vastata, sillä se on jo pohjimmiltaan erittäin vinoon kasvanut ajatus. Olin tuolloin normaalipainoinen, mutta hoikka, lihas- tai aerobistakuntoa ei ollut nimeksikään ja ryhtini viisti quasimodomaisesti etukenoon. ”Hyväkuntoinen”, my ass! 

Hyväkuntoinen ja laiha tarkoittavat yllättävän monelle ihmiselle edelleen samaa asiaa, mikä ohjaa omaa ja läheisten suhtautumista terveelliseen elämään sivuraiteille. Keskitytään täysin vääriin mittareihin ja petytään, vaikka välillä pitäisikin riemuita.

Painoindeksi ja vaaka ei kerro sinusta tai minusta mitään

Vaa’alle meno joko ahdistaa tai kiinnostaa (liikaa) monia asiakkaitani. Numeroa kytätään ja siihen liitetään paljon tunteita, toiveita ja odotuksia. Vaikka kuinka yritän kertoa, että vaa’an varaan ei kannata jättää omakuvaansa, silti olen nähnyt kyynelehtiviä silmäkulmia ja kattoa kohden luotuja epätoivoisia katseita punnituksen jälkeen. Unohdetaan mitä ollaan tekemässä ja miksi - muistetaan vain oma mielikuva ihannelukemasta vaa’an ruudulla.

Mitä ajattelet numeron sinulle tai sinusta kertovan? 

Se ei nimittäin kerro mitään rasvaprosentista, lihasten määrästä, aerobisesta kunnosta, liikkuvuudesta, ryhdistä tai nesteiden määrästä. Se ei kerro mitään siitä, mitä sinä ajattelet, mikä on sinulle tärkeää, mihin sinä kykenit ennen tai mihin sinä kykenet nyt. Vaa’an numero on pelkästään yksi mittari, jota voit seurata ottaen kaiken muun kehityksen ja kehittymättömyyden huomioon. Ei koskaan pelkiltään.

Toinen huono mittari kunnolle on vaatekoko. Se kertoo jo toki vaakaa enemmän ja on tietenkin painon lailla mielenkiintoinen seurattava. Toisaalta, S-koon vaatteiden edustaja saattaa olla valtavan huonossa (lihas)kunnossa verrattuna xl-kokoiseen tyyppiin. Tässä moni menee vikaan: ajatellaan, että pieni vaatekoko on yhtäkuin terve ja hyväkuntoinen ihminen.

Voin kertoa: näin ei todellakaan ole.

Joku kuvaaja joskus kertoi malleista, että monesti ongelmana oli se, etteivät he jaksaneet nousta edes kyykystä seisomaan. Lihaskunto ja/tai aerobinen jaksaminen ei monilla hoikilla tai painoindeksin mukaan ideaaleilla ihmisillä ole oikeastaan minkäänlaisella tasolla, jos niitä ei treenata.

Harha-askelia toisten sanomisista

Lähtiessäni treenaamaan kuntosalille, minun päätäni sekoittivat ihmisten sanomiset siitä, että ei se minun kohdallani varmaankaan niin oleellista ole, kun olen jo laiha. Nykyään osaan vastata tähän jo paremmin: en halua olla laiha, vaan hyvässä kunnossa. Ja jotta voi olla hyvässä kunnossa, täytyy sen eteen tehdä aina vaan töitä, sillä kuntomme on vuokralla, eikä koskaan itsestäänselvyys.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että haluan näyttää ulkoisesti hyvältä, vaan myös siitä, että hoikka, mutta huonokuntoinen minä ei ollut terve. Painoindeksi ja vaatekoko olivat sellaiset, että kukaan ei kertonut minulle, kuinka hyvältä kehoni voisi tuntua, jos treenaisin ja söisin järkevästi. Koska olin ”jo hoikka”, minua ei kannustettu huolehtimaan itsestäni ja terveydestäni.

Paino tai koko ei ole suoraan syy treenata tai olla treenaamatta. Ihmisyys puolestaan on syy huolehtia omasta terveydestään - olit sitten tällä hetkellä minkä kokoinen tahansa. 

Tyttöjen HC käsitreeni - liikkeet ja tekniikat videolla!

Treenaan tasaisin väliajoin itseäni parempien treenaajien kanssa. Koen, että se on yksinkertaisesti paras keino oppia uutta ja saada kunnon jumppia sisään ilman, että palkkaa itselleen valmentajaa (vaikka välillä sekin olisi alastani huolimatta kenties viisasta). Samalla voi kokea olevansa jokseenkin sosiaalinen...

Jutan kanssa vedetään aina täysillä, eikä meno ihme kyllä jumahda juttelukerhoksi. Videolla meidän "tyttöjen" HC käsitreeni Jonne Myllyniemen avustamana.

Seuraa minua Youtubessa: Aino Papinniemi :).

PS: Laita sähköpostisi bloglovin' kenttään, jos haluat nähdä postaukseni aina, kun niitä tulee!

- Aino

Kuinka päädyin personal traineriksi?

Voisin juurikin tästä aiheesta kirjoittaa pienen romaanin. Pidän tekstin kuitenkin suppeana palatakseni joihinkin käännekohtiin myöhemmin ajatuksen kanssa. Tässä kuitenkin perusideaa siitä, miten olen personal trainerin ammattiin päätynyt.

Peruskouluajan olin kovin liikunnallinen ja harrastin monenlaisia aktiviteetteja. Lukion tullessa kehoni alkoi kuitenkin taistella minua vastaan ja urheilu jäi täysin. Entiset urheiluharrastukset muuttuivat tiiviisti tietokoneella istumiseen. Tiedän siis todella, miltä tuntuu olla liikunnallisesti aivan lapsen kengissä.

Syy, miksen voinut liikkua löytyi kehoni suurimmasta elimestä, ihosta. Minulla oli (krooninen) atooppinen ihottuma, joka pahimmillaan vei minut sairaalahoitoon viikoksi aina kerrallaan. Sairauden mukana tuli kyvyttömyys normaaliin elämään ja eristäytyminen muusta maailmasta. Kävin pohjalla, josta ei tuntunut olevan pääsyä kohti pintaa.

Vuosien, loputtomien "vinkkien", insomniamaisen sekavuuden, useiden erikoislääkäreiden tapaamisien ja monien romahtamisien jälkeen löysin jotakin uutta. Ystäväni oli juuri kouluttautumassa Personal Traineriksi ja käytännössä pakotti minut testiasiakkaakseen. Hänen avullaan liikunta ja järkevä ruokavalio tulivat jälleen hitaasti osaksi elämääni ja opin sitä kautta hallitsemaan stressiä. Iho-ongelmani katosivat ja sain tasapainoisen itseni takaisin. 

Fyysisistä ja henkisistä ongelmista kärsiviä on paljon ja monesti kumpikin haaste kulkee käsi kädessä. Mietin, miten voisin hyödyntää kokemustani ja käyttää sitä muiden auttamiseen. Liikunnasta oli tässä vaiheessa tullut jälleen arkeni kohokohta, joten tuntui hyvin luonnolliselta löytää ammatti sen parista. Valitsin aseekseni Personal Trainingin.