Posts tagged stressi
Miten hallita stressiä, professori Judith Andersen?

Muutama viikko sitten käytiin mieheni Aleksin ja Menestyvä Mieli -kollegani Teemu Karppisen kanssa Tampereella kuvausreissulla. Teimme videoita Mentoritiimin uutta valmennusta varten ja niillä videoilla esiintyi muun muassa psykologian professori Judith Andersen Toronton yliopistosta. Judith on tehnyt paljon tutkimustyötä esimerkiksi poliisien stressinhallintaan liittyen Harri Gustafsbergin kanssa ja onneksemme saimme houkuteltua hänet haastateltavaksi myös meidän omalle Menestyvä Mieli -kanavalle!

Videolla Judith kertoo, miten ihan kuka vaan voisi hallita stressiä vähän paremmin käyttäen yksinkertaisia, mutta tutkitusti toimivia keinoja. Kannattaa katsoa/kuunnella!

Kumpi kantaa pidemmälle: lahjakkuus vai kova työ?
Aino merihaka Aleksin Valinnat-8.jpg

Minä kärsin nuorempana valtavasti kärsimättömyydestä ja uskomuksesta luontaisiin kykyihin yli kaiken muun. Tämä ajattelumalli ajoi minut luovuttamaan nopeasti asioissa, missä en heti onnistunut ja saanut kehuja ja sai minut lähinnä jahtaamaan sitä jotain, missä voisin nousta staraksi ensi-yrittämällä. Niin naurettavalta kun se kuulostaakin, en ollut ihan tajunnut sitä, että taitoja voi oikeasti treenata ja myös sellaisissa asioissa voi tulla todella hyväksi, mitkä eivät heti suju virtuoosin kepeydellä. Tutkimukset tosin osoittavat, että en ole ollut näiden ajatusten kanssa yksin, vaan yllättävän moni ylenkatsoo taitojen kehittämistä pitkäjänteisesti eli kasvun asennetta yleensä. Synnynnäiseen kykyyn luotetaan sen sijaan paljon niin yrityksissä, urheilussa kuin yksityiselämässäkin.

Tämä on sääli, sillä taidot, kaikenlaiset sellaiset, mahdollistavat ihmiselämässä valtavan skaalan asioita ja ilman niitä tulee arjesta tarpeettoman tahmeaa. Niiden avulla saat tehdä työtä, mitä haluat tehdä, sellaisen parisuhteen, kun koet tarvitsevasi ja sellaisen kehon ja mielen, jotka koet ansaitsevasi. Kyllä, rakas lukija, taidot ovat yksi avain onneen, jos olet valmis tekemään, mitä kunkin sellaisen saavuttaminen vaatii.

Olen havainnut taitojen kehittämisen esteenä muun muassa seuraavat kolme asiaa:
A) Nojataan liikaa lahjakkuutteen tai sen poissaoloon.
B) Ei mietitä, mitä taitoja olisi hyvä kehittää, jotta pääsisi kohti omaa unelmaansa.
C) Ei ymmärretä toistojen ja pitkäjänteisyyden tärkeyttä.

En todellakaan halua sanoa: ”Usko, niin voit tehdä mitä vaan!”, sillä se on mielestäni väsynyt tapa pönkittää puuttuvaa kyvykkyyttä. Kovalla työllä, järkevällä ”opetussuunnitelman” rakentamisella ja ajan kanssa voit sen sijaan tulla todella monessa asiassa todella paljon paremmaksi, jopa loistavaksi. Ja kun olet jossain hyvä, moni asia helpottuu ja eteesi aukeaa useampia mahdollisuuksia. Kun taas kehityt itse taitojen keräämisessä, pysyt muuntautumiskykyisenä ajassa, jossa sitä arvostetaan luultavasti enemmän, kuin koskaan. Tarpeeksi monta perustetta kasvun asenteen omaksumiselle?

Jotta saisit tämän päivän teemasta vielä enemmän irti, jätän sinulle tehtävän tehtäväksi.

Ja se kuuluu näin:
1. Tee lista taidoista, joita koet tarvitsevasi tai joita haluat viedä pidemmälle, jotta sinun elämästäsi ja työstäsi tulisi mielekkäämpää, helpompaa ja/tai jollain tapaa palkitsevampaa. Tässä on pieni esimerkkiote minun listastani: myyntitaidot, lyhyen tekstin ulkoa opettelu, graafinen ilmaisutaito ja pidemmän formaatin hengitysharjoitukset.
2. Valitse listaamistasi taidoista oleellisin tai sellainen, mistä haluaisit lähteä liikkeelle ja tee suunnitelma taidon kehittämiseksi. Voisitko esimerkiksi lukea aiheesta lisää, tehdä enemmän jotain konkreettista, katsoa YouTubesta opetusvideoita ja mennä kurssille? Mieti myös, miten aiot mitata edistymistäsi?
3. Pysy suunnitelmassa ja tee toistoja, toistoja ja toistoja. Unohda lahjakkuus ja omaksu sen sijaan kasvun asenne eli ajatus siitä, että kykyjä on todella mahdollista kehittää. Joku viisas on joskus sanonut, että 10 000 työtunnin jälkeen voi puhua jonkin taidon mestaruudesta - ota tästä ajatuksesta voimaa yrittämiseen!

Jos uskallat, jaa alle taito tai kaksikin, joiden kehittämisestä olisi sulle todella paljon apua.

Mahtavaa kesäviikkoa ja voimaa uuden oppimiseen!

Ystävällisin terveisin,
Aino Papinniemi

PS: Kirjoitin tämän saman tekstin Menestyvä Mieli -sivulle Facebookkiin. Sinne kirjoittavat minun lisäkseni myös muut alan ammattilaiset, joten käy ihmeessä seuraamassa: Menestyvä Mieli

Oletko onnellinen ajattelija vai automaattinen ajelehtija?
Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vieressäni höyryää kuppi kanelilla maustettua kahvia ja joulukuisen keskipäivän laimea valo lankeaa verhojen välistä näppäimistölleni. Pesukoneen tasainen humina säestää vieressäni lepäävän koiran ja miehen rauhallista hengitystä, mutta muuten on hiljaista. Seesteisestä ympäristöstäni huolimatta tunnen hermostuneen ajatusryöpyn rikkovan idyylistä hetkeä ja kevyt kuristava ote tiukkenee kurkkutorveni ympärillä.

Mielessäni en makaa kotini turvassa sängyllä, vaan seison keskellä neuvottelutilannetta kovien kasvojen ympäröimänä. Suurien panoksien noustessa suuremmiksi näen sieluni silmin, kuinka joku nostaa kätensä hiljentääkseen minut ja osoittaa ovea kuin sanoakseen: ”Emme ole kiinnostuneita sinusta tai siitä, mitä sinulla on tarjottavaa”. 

Mielikuvitukseni kuljettaa minut ystävieni luokse, jotka yllättäen kääntävätkin minulle selkänsä ja näen heidän ilmeistään, että minusta on juuri puhuttu pahaa. Tunnen, kuinka muutun takaisin pieneksi alakoululaiseksi, joka hämmentyneenä sanoo takaisin jotain tyhmän rohkeaa, jottei kukaan saisi vihiä syövyttävästä epävarmuudesta. Tämä on se sama lapsi, joka haluaa niin kovasti osoittaa osaavansa kaiken yksin, vaikka epätoivosesti toivookin saavansa apua.

Seison yhtäkkiä lavalla, jossa tuhannet silmäparit pääsevät todistamaan sitä, kuinka suuruudenhulluudessa valitut korkeat korot pettävät minut ja iskeydyn dramaattisesti vasten lattiaa. Naurunhörähdyksien saattelemana kompuroin takaisin seisomaan ja huomaan unohtaneeni kaiken, mitä olen tullut sanomaan. 

Häpeää, pelkoa ja lisää häpeää.

Olkapäälleni läpsähtävä koiran tassu herättää minut ajatuksistani ja palaan takaisin hetkeen, jossa kehonikin on. On ehtinyt kulumaan vain muutama minuutti, mutta olen puhtaalla ajatuksen voimalla onnistunut nostamaan pulssiani pelosta korkeammalle, salpaamaan hengitykseni, pysäyttämään aineenvaihduntani ja nostamaan stressitasoani huomattavasti - ahdistuksesta ja luovuuskadosta puhumattakaan. Hymyilen kiitollisena nelijalkaiselleni, joka katsoo minua hämmästyttävän ymmärtäväisesti takaisin.

Aiemmin olisin nopeasti vaipunut uudelleen joko menneisyyden masentaviin kokemuksiin tai tulevaisuuden ahdistavampiin mahdollisuuksiin, mutta vuosien opit mielestä ja sen toiminnasta ovat koulineet minusta jotain muuta. Mieleeni muistuu jonkun viisaan sanat siitä, kuinka hetkessä eläminen on tie onnellisuuteen ja juuri kokemani turhien pelkojen pyörittelyn jälkeen todella sisäistän niiden sanojen tarkoituksen. 

Huono ajattelu syö valtavasti energiaa, vaikuttaa negatiivisesti meidän fysiologiaan ja ihmissuhteisiin ja toimii tehokkaana blokkina elämästä ilon löytämiselle. Ajattelen heti väkisinkin omia asiakkaitani, joista jokainen on kosketuksissa näiden teemojen kanssa. Muistelen heidän kertomia tarinoitaan siitä, kuinka epäonnistumisen mahdollisuuden hiipiessä mieleen moni lamaantuu, eikä pystykään kirjoittamaan sitä biisiä, aloittamaan sitä projektia, sanomaan kokouksessa omia ideoitaan tai mitä ikinä sydän aidosti halajaisikaan tehdä. 

Olen kokenut itse ja nähnyt muissa surullisen paljon toteutumattomia unelmia, kostuvia silmäkulmia, vastaan taistelevia perusteluja, taakan alla taipumista, huonoja päätöksiä, itsensä ja muiden laiminlyöntiä, katkeroituvia sieluja ja muita huonon ajattelun summia. En puhu siis harmittomista päiväunista, vaan toistuvista kierteistä, jotka vaikuttavat meistä jokaiseen.

Kokemuksesta tiedän, että on helppoa jättää aivot automaatille ja antaa niiden tehdä ja viedä, miten lystää. Vaatii nimittäin paljon työtä, tiedostamista ja toistamista, että vanhat itsestään rakentuneet mallit katoavat ja korvaantuvat uusilla. Ongelmana on myös se, että äärimmäisen vaarallisiin tilanteisiin rakennettu pääkoppamme ei ole varustettu palvelemaan automaattisesti nykyajan tarpeita, eikä pysty siis ilman tietoista työstämistä viemään meitä kohti onnellisuutta, iloa ja rauhaa. Mielemme huutaa primitiivisesti TAISTELE TAI PAKENE ja näyttää tämän tueksi kauhukuvia tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Ei ihme, että monella on vaikeuksia liikkua ajatuksissaan ja sitä kautta elämässään eteenpäin, saatikka elää hetkessä.

Otan hörpyn kahvia, työnnän läppärin sivuun ja hivuttaudun lähemmäksi pientä perhettäni, jotta voin tuntea kummankin hengityksen tahdin. Suljen hetkeksi silmäni ja keskitän ajatukseni omaan hapen kulkuun. Kun mieleni yrittää laittaa uudestaan kauhudiaesityksen pyörimään, nostan käteni hiljentääkseni pelot ja osoitan ovea kuin sanoakseni: ”Kiitos, mutta en ole juuri nyt kiinnostunut teistä tai siitä, mitä teillä on tarjottavaa. Minä yksin määrään täällä ja te saatte tulla tuekseni, kun sitä pyydän. Ymmärrän, että te yritätte auttaa minua, mutta luottakaa minuun ja menkää nukkumaan. Minä yksin määrään täällä”. 

Ja silloin, pieni hymynkare huulillani, sylissäni mies ja koira, korvissani rauhallinen humina ja hiljaisuus ja ajatuksissani juuri se turvallinen, tavallinen hetki, onnellisuus istui valtaistuimelle. Tällä kertaa taas astetta pidemmäksi aikaa. 

-Aino P.

___________________________

Kiinnostuitko oman mielesi kehittämisestä? Voit aloittaa prosessin monella tapaa, esimerkiksi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

  • Mikä on minulle tärkeää?

  • Olenko aidosti onnellinen nyt? Mitä onnellinen elämä minulle tarkoittaa?

  • Kuinka hyvin osaan vaikuttaa omaan ajatteluuni? Miten hyödyn/hyötyisin omaan ajatteluuni vaikuttamisesta?

  • Mikä osa-alue elämässäni kärsii eniten huonon ajattelun johdosta?

Voit myös kysyä näitä kysymyksiä läheisiltäsi ja pyytää palautetta heiltä oman ajattelukykysi osalta. Peiliin katsominen voi olla kivuliasta, mutta sen arvoista - takaan sen.