Posts tagged aino papinniemi
Mitä tarkoittaa elämä kokonaisuutena?
ihmisenelämä

Valmentajaurani alussa koin suuren oivalluksen, kun tajusin, että elämän kaikki osa-alueet liittyvät enemmän tai vähemmän toisiinsa. Tämä minulle muka-uusi asia muokkasi heti tapaa, jolla lähestyin ei pelkästään asiakkaitani, vaan myös omaa elämääni: ryhdyin kyseenalaistamaan ihmisten todellisia resursseja elämäntapamuutoksiin, lopetin ehdottoman pilkuntarkkojen ohjeiden laatimisen valmennettaville ja ryhdyin pelkkien liikuntajuttujen sijaan opiskelemaan myös mielen toimintaa.

Sittemmin olen keskustellut kyseisestä aiheesta suu vaahdossa vaikka minkälaisissa yhteyksissä ja tajunnut, miten vähän tätä ”kaikki liittyy kaikkeen” -teoriaa aidosti hyödynnetäänkään omien tavoitteiden, terveyden, suorituskyvyn ja ties minkä muun saavuttamisessa. Toki lähes kaikki ymmärtävät ainakin teoriassa, että kun syödään, treenataan ja nukutaan hyvin olo kohenee ja näin jaksaa tehdä myös kaikkea muuta.

Sanon ”ainakin teoriassa” siksi, että kokemukseni mukaan hyvin harva silti ottaa tosissaan huomioon omaa elämäänsä kokonaisuutena esimerkiksi silloin, kun asetetaan tavoitteita oman fyysisen tai mentaalisen kyvykkyyden kohottamiseen. Tavoite saattaa olla toive siitä, että nopealla aikataululla pitäisi päästä johonkin tiettyyn painoon, muuttaa koko elämä kerralla tai vaikka oppia hallitsemaan stressiä huomiseen mennessä. Todellisuudessa saattaa kuitenkin olla niin, että elämän muut asiat vievät niin paljon energiaa, että sitä ei yksinkertaisesti jää jäljelle suuria fyysisiä tai mentaalisia tavoitteita varten ja näin edessä on karvas epäonnistuminen, jolta olisi voinut välttyä.

Onkin siis tärkeää pohtia tositarkoituksella, että kuinka paljon energiaa sinulla ihan oikeasti kokonaisuudessaan on ja miten olet sen käytön arjessasi jakanut nyt? Onko sinulla tapana vaatia itseltäsi paljon usealla elämän osa-alueella samanaikaisesti ja jos on, millaisella menestyksellä? Mistä tekemisestä saat energiaa ja mikä puolestaan ottaa sitä pois? Mikä on elämässäsi se tärkein asia, jonne pitää varata jaksamista ja muita resursseja kaikista eniten?

Kun olen asiakkaitteni kanssa pohtinut vastauksia näihin kysymyksiin, on lopputuloksena ollut selkeämpi ja monellakin tavalla armollisempi tapa katsoa omaa elämää. Tavoitteet skaalautuvat helpommin saavutettaviksi, fokus säilyy siellä, missä sitä eniten tarvitaan ja suunnitelmat joustavat sen verran, kun isoa kaavaa ajatellen on tarpeen. 

Iloisia pohdintahetkiä ja pirteää syysmaanantaita täältä Helsingistä!

Ystävällisin terveisin,
Aino Papinniemi

Älä pelkää pimeyttä

”Don’t be afraid of the darkness, mine it”, sanoi Robert Greene, suuresti arvostamani kirjailija eräässä luovuutta koskevassa podcastissa. Olen aina kokenut vetovoimaa mystiikkaa, makaaberia ja pimeää kohti, mikä on johtanut monella tasolla hienoihin oivalluksiin myös ihmiselämästä ja varsinkin ihmismielestä. Älä nyt säikähdä - en aio tänään puhua sotapeleistä ja zombeista, vaan jostain, mikä koskettaa meitä kaikkia.

Olet varmasti elämäsi varrella huomannut, että eteen tulee välillä tapahtumia, tilanteita ja ihmisen puolia, jotka jollain tasolla järkyttävät, satuttavat ja osoittavat voimakkaasti pahuuden olemassaoloa. Ideaalissa maailmassa kaikki tämä jäisi välistä, mutta lienee sanomattakin selvää, että luonnon ja ihmisyyden mukana tulee väkisinkin myös rapaa. Olisi naiivia ajatella, että elämässä ei koskaan sattuisi mitään tai synkkyyttä ei olisi olemassa eri tasoissa ja sävyissä meissä jokaisessa. Silti silmien sulkeminen pahalta tuntuu olevan jokseenkin sisäänrakennettu ominaisuus, josta pois opettelu vaatii valtavasti halua ja työtä. Herääkin varmasti kysymys, että miksi moinen edes kannattaisi?

Jos minun pitäisi tätä lyhyttä formaattia varten kiteyttää oppimani, sanoisin seuraavaa: synkät, vaikeat ja raastavat kokemukset ovat potentiaalisesti äärimmäisen tehokkaita ponnahduslautoja räjähdysmäiseen mentaaliseen kasvuun. Sanon ’potentiaalisesti’ siksi, että liika paha on tietenkin liikaa ja siksi, että ihmiset resilienssikykyineen ovat hyvin erilaisia. Kuitenkin niin sanotun ”mindsetin” eli ajattelutavan muuttaminen on keskeisessä roolissa, jos haluaa kääntää huonot kokemukset lopulta omaksi vahvuudeksi.

Ja tämä onnistuu siten, että myrskyn jälkeen kysyt itseltäsi: ”Mitä minä voin tästä kaikesta oppia?”.

Palatakseni alun lainaukseen, ”pimeyden louhiminen” tarkoittaa ainakin minulle sitä, että myös niistä kauheista kokemuksista ja maailmalla tapahtuvista hirveyksistä voi ottaa inspiraatiota oman elämän ja persoonan rakentamiseen. Silmien sulkeminen, karkuun juokseminen tai paikalleen jääminen eivät auta sinua auttamaan muita ja itseäsi kohti menestyvämpää mieltä, vaikka ne välillä siltä helpommalta ratkaisulta tuntuisivatkin. Älä siis kiellä hämärän olemassaoloa itsessäsi tai muissa, vaan muista, että siellä missä on paljon valoa, syntyy myös varjoja. En tarkoita, että sinun kuuluu nyt väkisin etsiä jostain taistelua ja tuskaa, mutta muista tämä ajattelumalli, KUN eteesi moista tulee.

Aika moni hieno kasvutarina olisi jäänyt tapahtumatta ilman käyntejä pohjalla.

Minä menen tästä katsomaan jonkun kauhuleffan teeman kunniaksi! Menestyksekästä viikkoa, missä oletkin.

Ystävällisin terveisin,

Aino Papinniemi

ainojasonny.jpg
Mitä on aivosumu ja kuinka siitä pääsee eroon? - VIDEO
Aino MM-3.jpg

“Mitä se aivosumu nyt sitten on”, kysyi eräs johtotehtäviä tekevä asiakkaani nähtyään alla olevan videon otsikon jossain päin somea. Keskustelun edetessä treenin lomassa koetin tuoda esille pointteja ja ajatuksia, miten aivosumu vaikuttaa jokaisessa firmassa työntekijöihin, johtoon ja muutenkin ihmisten väliseen kanssakäymiseen henkilökohtaisessa elämässä. Arvaat jo varmaan, että sumuinen pää on kaikkea muuta, kuin selkeä, positiivinen tai kohti tavoitteita pyrkivä.

Kyseessä ei ole varsinaisesti tieteellinen termi, mutta aivosumu eli brain fog on laajalti tunnettu käsite ja havaintoja sen olemassaolosta tehdään yhä tiuhemmin. Se tarkoittaa olotilaa, jota voisi kuvailla irrallisuuden tunteena hetkeen, keskittymisvaikeutena, motivaation puutoksena, oppimishaasteena tai vaikka henkisen jaksamisen vähäisyytenä. Kuulostaako yhtään tutulta?

Minä olin varsinkin teininä varsinainen aivosumun mestari - ja huonoimmalla mahdollisella tavalla. Läsnäolo, hyvä päätöksentekokyky ja oman elämän hallinnan tunne tuntuivat lähinnä etäisiltä vitseiltä ja irvailulta omiin henkisiin kykyihin nähden. En silloin tietenkään edes tajunnut, että kyseessä on jokin muu, kuin normaali tila ja vasta, kun ryhdyin työstämään elämäntapojani, hälveni usva ajatuksieni edestä haituva kerrallaan. Viimeisen vuoden aikana olen työstänyt terveellisten elämäntapojen ja mentaalisen treenin kautta pään terävyyttä entisestään ja ero omassa kykeneväisyydessä on monella tasolla huima ylioppilaskirjoituksiin talsineeseen ihmisraunioon verrattuna.

Paljastin siis jo, mikä aivosumuun vaikuttaa: pääosin sun elämäntavat. Kyse voi toki olla sairauden tai lääkityksen tuomasta mielen tukkoisuudesta, mutta useimmiten tilannetta voi auttaa muuttamalla omia tapojaan aivojen hyvinvointia tukevaksi.

Tein Menestyvä Mieli -sivulle kattavamman videon aiheesta ja siellä kerron, mitkä tekijät siellä hyvinvoinnissa erityisesti voisivat mieltä kirkastaa. Kannattaa katsoa video, jos tuntuu, että sulla on mitään tekemistä aivosumun kanssa.

Pilvettömiä taivaita ja menestyksekästä viikonloppua!

Terveisin,

Aino Papinniemi

PS: Lue myös Ilta Sanomien haastattelu meikästä aivosumun tiimoilta: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006123338.html

15 min kehonhuoltorutiini | VIDEO
ainopapinniemivenytys

Kropan huoltaminen on tärkeä osa tasapainoisen kehon saavuttamista. Vaikka jokaisen tarpeet sen suhteen vaihtelevat, olen ainakin omien asiakkaideni kanssa huomannut, että parempia tuloksia tulee, kun kovan tekemisen kaverina on myös miedompaa ja tasaista huoltohommaa.

Jostain syystä venyttely, hieronta ja muut huoltavat toimenpiteet tulevat harvoin kenellekään itsestäänselvyyksinä ja usein huomaan patistavani asiakas-raukkoja lähes väkisin huollon puolelle. Aina ei nimittäin ole viisasta vääntää treeniä hampaat irvessä ja puskea läpi kivun, huimauksen ja kauhun - vaikka sillekin on tietenkin paikkansa.

Viime viikonloppuna kävimme mieheni Aleksin kanssa kuvaamassa HUH:in uusissa tiloissa kehonhuoltovideon, joka toivottavasti auttaa sinua saamaan kiinni, mistä on kysymys.

Voit hyvin tehdä videon rutiinin vaikka aamujumppana, lämmittelynä ennen treeniä tai keskellä toimistopäivää.

Tee 2 x 1 min jokaista liikettä

  1. T - asennossa varpaan vienti sormiin

  2. Vatsavenytys + rangan venytys

  3. Askelkyykkyvenytys

  4. Selän rullaus seisoen auki + käsien vienti taakse

  5. Syväkyykyssä sisäreiden venytys

  6. Pakaran venytys seisoen

  7. Takareiden venytys + lantion nosto

Iloisia huoltotöitä!

-Aino

Oletko onnellinen ajattelija vai automaattinen ajelehtija?
Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vieressäni höyryää kuppi kanelilla maustettua kahvia ja joulukuisen keskipäivän laimea valo lankeaa verhojen välistä näppäimistölleni. Pesukoneen tasainen humina säestää vieressäni lepäävän koiran ja miehen rauhallista hengitystä, mutta muuten on hiljaista. Seesteisestä ympäristöstäni huolimatta tunnen hermostuneen ajatusryöpyn rikkovan idyylistä hetkeä ja kevyt kuristava ote tiukkenee kurkkutorveni ympärillä.

Mielessäni en makaa kotini turvassa sängyllä, vaan seison keskellä neuvottelutilannetta kovien kasvojen ympäröimänä. Suurien panoksien noustessa suuremmiksi näen sieluni silmin, kuinka joku nostaa kätensä hiljentääkseen minut ja osoittaa ovea kuin sanoakseen: ”Emme ole kiinnostuneita sinusta tai siitä, mitä sinulla on tarjottavaa”. 

Mielikuvitukseni kuljettaa minut ystävieni luokse, jotka yllättäen kääntävätkin minulle selkänsä ja näen heidän ilmeistään, että minusta on juuri puhuttu pahaa. Tunnen, kuinka muutun takaisin pieneksi alakoululaiseksi, joka hämmentyneenä sanoo takaisin jotain tyhmän rohkeaa, jottei kukaan saisi vihiä syövyttävästä epävarmuudesta. Tämä on se sama lapsi, joka haluaa niin kovasti osoittaa osaavansa kaiken yksin, vaikka epätoivosesti toivookin saavansa apua.

Seison yhtäkkiä lavalla, jossa tuhannet silmäparit pääsevät todistamaan sitä, kuinka suuruudenhulluudessa valitut korkeat korot pettävät minut ja iskeydyn dramaattisesti vasten lattiaa. Naurunhörähdyksien saattelemana kompuroin takaisin seisomaan ja huomaan unohtaneeni kaiken, mitä olen tullut sanomaan. 

Häpeää, pelkoa ja lisää häpeää.

Olkapäälleni läpsähtävä koiran tassu herättää minut ajatuksistani ja palaan takaisin hetkeen, jossa kehonikin on. On ehtinyt kulumaan vain muutama minuutti, mutta olen puhtaalla ajatuksen voimalla onnistunut nostamaan pulssiani pelosta korkeammalle, salpaamaan hengitykseni, pysäyttämään aineenvaihduntani ja nostamaan stressitasoani huomattavasti - ahdistuksesta ja luovuuskadosta puhumattakaan. Hymyilen kiitollisena nelijalkaiselleni, joka katsoo minua hämmästyttävän ymmärtäväisesti takaisin.

Aiemmin olisin nopeasti vaipunut uudelleen joko menneisyyden masentaviin kokemuksiin tai tulevaisuuden ahdistavampiin mahdollisuuksiin, mutta vuosien opit mielestä ja sen toiminnasta ovat koulineet minusta jotain muuta. Mieleeni muistuu jonkun viisaan sanat siitä, kuinka hetkessä eläminen on tie onnellisuuteen ja juuri kokemani turhien pelkojen pyörittelyn jälkeen todella sisäistän niiden sanojen tarkoituksen. 

Huono ajattelu syö valtavasti energiaa, vaikuttaa negatiivisesti meidän fysiologiaan ja ihmissuhteisiin ja toimii tehokkaana blokkina elämästä ilon löytämiselle. Ajattelen heti väkisinkin omia asiakkaitani, joista jokainen on kosketuksissa näiden teemojen kanssa. Muistelen heidän kertomia tarinoitaan siitä, kuinka epäonnistumisen mahdollisuuden hiipiessä mieleen moni lamaantuu, eikä pystykään kirjoittamaan sitä biisiä, aloittamaan sitä projektia, sanomaan kokouksessa omia ideoitaan tai mitä ikinä sydän aidosti halajaisikaan tehdä. 

Olen kokenut itse ja nähnyt muissa surullisen paljon toteutumattomia unelmia, kostuvia silmäkulmia, vastaan taistelevia perusteluja, taakan alla taipumista, huonoja päätöksiä, itsensä ja muiden laiminlyöntiä, katkeroituvia sieluja ja muita huonon ajattelun summia. En puhu siis harmittomista päiväunista, vaan toistuvista kierteistä, jotka vaikuttavat meistä jokaiseen.

Kokemuksesta tiedän, että on helppoa jättää aivot automaatille ja antaa niiden tehdä ja viedä, miten lystää. Vaatii nimittäin paljon työtä, tiedostamista ja toistamista, että vanhat itsestään rakentuneet mallit katoavat ja korvaantuvat uusilla. Ongelmana on myös se, että äärimmäisen vaarallisiin tilanteisiin rakennettu pääkoppamme ei ole varustettu palvelemaan automaattisesti nykyajan tarpeita, eikä pysty siis ilman tietoista työstämistä viemään meitä kohti onnellisuutta, iloa ja rauhaa. Mielemme huutaa primitiivisesti TAISTELE TAI PAKENE ja näyttää tämän tueksi kauhukuvia tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Ei ihme, että monella on vaikeuksia liikkua ajatuksissaan ja sitä kautta elämässään eteenpäin, saatikka elää hetkessä.

Otan hörpyn kahvia, työnnän läppärin sivuun ja hivuttaudun lähemmäksi pientä perhettäni, jotta voin tuntea kummankin hengityksen tahdin. Suljen hetkeksi silmäni ja keskitän ajatukseni omaan hapen kulkuun. Kun mieleni yrittää laittaa uudestaan kauhudiaesityksen pyörimään, nostan käteni hiljentääkseni pelot ja osoitan ovea kuin sanoakseni: ”Kiitos, mutta en ole juuri nyt kiinnostunut teistä tai siitä, mitä teillä on tarjottavaa. Minä yksin määrään täällä ja te saatte tulla tuekseni, kun sitä pyydän. Ymmärrän, että te yritätte auttaa minua, mutta luottakaa minuun ja menkää nukkumaan. Minä yksin määrään täällä”. 

Ja silloin, pieni hymynkare huulillani, sylissäni mies ja koira, korvissani rauhallinen humina ja hiljaisuus ja ajatuksissani juuri se turvallinen, tavallinen hetki, onnellisuus istui valtaistuimelle. Tällä kertaa taas astetta pidemmäksi aikaa. 

-Aino P.

___________________________

Kiinnostuitko oman mielesi kehittämisestä? Voit aloittaa prosessin monella tapaa, esimerkiksi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

  • Mikä on minulle tärkeää?

  • Olenko aidosti onnellinen nyt? Mitä onnellinen elämä minulle tarkoittaa?

  • Kuinka hyvin osaan vaikuttaa omaan ajatteluuni? Miten hyödyn/hyötyisin omaan ajatteluuni vaikuttamisesta?

  • Mikä osa-alue elämässäni kärsii eniten huonon ajattelun johdosta?

Voit myös kysyä näitä kysymyksiä läheisiltäsi ja pyytää palautetta heiltä oman ajattelukykysi osalta. Peiliin katsominen voi olla kivuliasta, mutta sen arvoista - takaan sen.

Mitä minä opin videopeleistä?
ainopapinniemi.jpeg

No, Aino, mikä tämä peli-juttu oikein on? Oletko ottanut taas uuden alan valtauksen tai seonnut lopullisesti?

Älä huoli, olen ihan täysissä järjissäni ja tullut tänne kertomaan, miksi pelaaminen onkin myös näin personal trainerin näkökulmasta ihan hyvä juttu. Olit siis itse pelaajaksi itseäsi kutsuva tai tällaisen vanhempi tai puoliso, jatka lukemista, niin saatat ymmärtää virtuaalipelaamisesta jotain, mitä et ole aiemmin tullut ajatelleeksi. 

Ehkä harhaan johtavasta ulkomuodostani huolimatta olen aina rakastanut pelaamista. Eri kausina olen valikoinut erilaisia seikkailun muotoja toisinaan räiskintäpeleistä eli "first person shoottereista” aina suuren skaalan keskiaikaisiin taikaolentokokonaisuuksiin saakka. Väliin mahtuu jos jonkinlaista peliteollisuuden luomusta, joissa kaikissa on ollut jotain kiehtovaa omalla tavallaan.

Pelit pelastivat minut teininä monelta harmilta, kuten yksinäisyydeltä, liian aikaisin dokaamisen aloittamiselta ja, nyt se kipeä kohta, itsetuhoisuudelta. Pitkäaikaissairas, hormonaalinen ja unettomuudesta kärsivä 16 vuotias osaa olla itselleen ja muille vaikeaa seuraa, joten minun täysi pelastus oli yön kylminä tunteina hengailla virtuaalisesti pelitiimin kanssa. Sain olla kotona turvassa, mutta mieleni vaelsi koodilla rakennetuissa mahtavissa maailmoissa, joita valloitin yhdessä ihmisten kanssa, joita en ollut koskaan tavannut, mutta joiden kanssa minun ei tarvinnut hävetä itseäni. Kukaanhan ei minua nähnyt ja sain olla juuri sellainen, kun olen.

Intensiivisten pelivuosien varrella perustin myös omia tiimejä, joiden avulla ymmärsin ensimmäiset läksyni johtajuudesta. Olin siinä alkuun surkea - reaktiivinen, emotionaalinen ja kateellinen.

Jos olet nähnyt yhtään videota raivoavasta nuoresta, joka pelin hävittyään hakkaa holtittomasti huutaen näppäimistöä, niin tiedät suunnilleen, miltä minun huonoimmat hetkeni ovat näyttäneet. Toisaalta voitot toivat onnen, yhteenkuuluvuuden ja itsestään ylpeyden tunteita, jotka muuten tuntuivat puuttuvan elämästä kokonaan. 

Englannin kieli tuli tutummaksi vuodessa, kuin se oli koulussa koko ala- ja yläasteen aikana tullut, sillä motivaattorit olivat kohdallaan ja sain itse luovasti käyttää kielellisiä taitojani käytännössä. Pitihän minun saada viestini perille, kun solmin uusia tuttavuuksia potentiaalista tiimiä rakentaessa. Piti myös oppia käyttämään sarkasmia ja laajaa skaalaa luovaa kettuilua vieraalla kielellä, sillä eihän peleissä muuten voi tehdä jäynää kanssapelaajille. Harjoittelin kommunikointia ja yhteistyötä, minkä kerkesin.

Opin loistavia kognitiivisia taitoja, nopeaa (oikeaa) päätöksentekoa ja maltin pitämistä vaikeissa tilanteissa. Opin nopeiden reaktioiden tärkeyttä, tarkkuutta ja uusien tilanteiden omaksumista. Jos minulta kysytään, en voi sanoa samaa passiivisesta TV:n tuijottamisesta, jota toki olen myös oman osani harrastanut.

Pelit tarjosivat ja tarjoavat edelleen minulle ja miehelleni interaktiivisia, valloittavia maailmoita, joita vertaan vakavissani parhaimpiin elokuviin ja sarjoihin. Sen sijaan, että makaan toimettomana sohvalla, harjoittelen mieluummin edelleen jatkuvasti eteenpäin menevien visuaalisten huipputaideteoksien kautta yllä mainitsemiani suhteellisen tärkeitä asioita. Pelit ovat parhaimmillaan portti parempaan aivotoimintaan ja vieläpä upeiden kokemuksien kautta. Minun mielestäni aika hyvä diili! Tietenkin on myös tärkeää valita peli oikein: ei se Tetriksen tai pasianssin paukutus ole ihan sama asia, kuin monitasoisen pää- ja sivutarinoita sisältävän eeppisen seikkailun positiivinen vaikutus, sori.

Ja tiedän, on tietenkin huomioitava, että liika pelaaminen, yhtä lailla liian television katselun kanssa, on haitallista ja väärin kanavoituna se voi tulla myös oppimisen ja normaalin sosiaalisen elämän tielle. Addiktoituminen ei ole koskaan tervettä, joten on tärkeää huomata, koska pelaaminen on hallinnassa ja koska pelaaminen hallitsee pelaajaa. Muu elämä ei saa kärsiä siitä, että nautit ohjain tai näppäimistö kädessä väkivaltaisista ammuskelupeleistä, kuten se ei myöskään saa kärsiä siitä, että katsot neljättä tuntia telkkaria töiden jälkeen. Mikä vain työkalu voi olla hyödyksi tai haitaksi, joten viisaus - jälleen kerran - palkittakoon.

Totuus kuitenkin on se, että pelit eivät ole menossa minnekään, päin vastoin, ja parhaimmat pelaajat saavat nykyään RAHAA siitä, että he pelaavat videopelejä, siis ihan kunnon palkkaa. Siitä voi siis tulla myös sinun lapsesi tai puolisosi työn muoto tulevaisuudessa, joten pysy tarkkana! On uuden ymmärryksen ja ajattelumallin aika, jos haluat pysyä kehityksessä mukana. Toki on hyvä etsiä nuoremmille tapauksille niitä vähemmän veriroiskeisia viihdykkeitä ja toivon mukaan niiden valikoima lähivuosina kasvaa, jotta saamme kurottua pelien pelottavuuden kuilua kiinni.

Jos taloudessasi on intohimoinen pelaaja, jonka hyvinvoinnista olet huolissasi olisi ehkä sättimisen sijaan hyödyllisempää ymmärtää, mitä positiivisia vaikutuksia pelaamisesta voi parhaillaan olla ja antaa itse pelaajalle sellaisia porkkanoita, jotka hän puolestaan ymmärtää. Hyvinvoiva keho ja hyvin hallinnassa pysyvä mieli ovat asioita, joista jokainen ’gamer’ hyötyy pelikentillä valtavasti - olisiko tässä ehkä teidän keskusteluun uusi tulokulma?

Jos et usko minua, kuuntele tohtori Adam Gazzaleyn TED Talk. Voisiko pelien tulevaisuus olla valtava mahdollisuus myös uudenlaisen koulutussysteemin ja terveydenhuollon rakentamisessa? Minä ainakin uskon hauskan ja motivoinnin kautta oppimiseen, entäpä sinä?

https://www.youtube.com/watch?v=qJ_-0Q8KIOQ&index=23&t=0s&list=PLvRhh38iFsq4n3nsFN9I29ySLvqEJmICW

PS: Saattaa olla, että suunnittelen jossain kohtaa pelaajille sopivaa hyvinvointipakettia. Minun intohimo on selkeästi yhdistää intohimoja uudeksi kokonaisuudeksi…


-Aino

Pelaa, jos pelatuttaa!

Pelaa, jos pelatuttaa!

Mitä tehdä, kun treenaaminen ei kiinnosta? katso video!
workoutinspiration.jpg

Käytiin Evan kanssa hikoilemassa The Park Hietsussa. Ollaan Evan ja muutaman muun kaverin kanssa treenattu nyt pitkin kesää yhdessä ja olen pitkästä aikaa muistanut, kuinka tärkeää onkaan se, että koittaa tehdä niistä treeneistä mahdollisimman hauskoja. Vaikka kuinka olen alalla, myös oma motivaatio on välillä koetuksella ja se ainakin minulle yrittää aina kertoa jostain - usein siitä, että treeni ei ole tarpeeksi hauskaa ja omat arvot ja tekeminen ei kohtaa.

Moni asiakkaistanikin painiskelee saman haasteen kanssa. Välillä innostus iskee ja kuukauden parin jälkeen karisee pois, ja ei oikein tunnu löytyvän heti uudestaan. Jos kuulut tähän kastiin, tsekkaa, että ainakin olet muistanut pohtia näitä asioita:

1. Tiedät omat tavoitteesi ja arvosi ja tekemisesi tukee niitä. Tästä olen ajatellut kirjoittavani ihan oman juttunsa, mutta lyhyesti sanottuna: pohdi, mitä haluat ja miksi. Sen tiedostaminen auttaa selvästi motivaation rehevää kukkimista. Teetän monesti asiakkailleni tehtävän, joka auttaa selkeyttämään ajatuksia arvojen ja tekemisen suhteesta ja kaikki ovat kokeneet sen hyvin hyödylliseksi työkaluksi treenissä ja muussa elämässä.

2. Muista, että yhtä treeniohjelmaa kannattaa tehdä vain noin 6-8 viikkoa, jonka jälkeen päivitys on tarpeen! Kuka tahansa tylsistyy liian pitkään samana jatkuvaan treeniin ja homma alkaa maistumaan puulta. Myöskään keho ei ota tuon muutaman kuukauden jälkeen enää samalla tavalla treeniä vastaan, ellei se saa uutta ärsykettä!

3. Tee treenistä kivaa, vaikka se tarkoittaisi lajin vaihtamista. Olen itse nyt pohtinut jonkin uuden liikuntaharrastuksen aloittamista, sillä ainakin minun mieleni kaipaa uutta opittavaa viihtyäkseen. Mieti, mikä olisi sinulle toimiva keino tehdä joko punttitreenistä tai muusta lajista itsellesi mahdollisimman mieluisaa? 

Ensi maanantaina palaan takaisin normaaliin arkeen ja aion itse muistaa näitä kolmea kohtaa. Toivottavasti sinäkin pohdit, miten saisit itsestäsi vielä enemmän irti, jos koet sen olevan paikallaan. 

Ihania ja inspiroituneita hellepäiviä!

Mitä kuiskasit korvaasi?
KASVOKUVApieni.jpg

Aamuhämäräinen Helsinki syöksee tuulitunneleista kasvoilleni räntää, kun kävelen hartiat korvissa talvitakin sisällä kohti kuntosali Voimalaitosta. Kuluneen valkoiset kuulokkeeni auttavat minua hyödyntämään työmatkani oppimiseen ja tänäkin aamuna olen valinnut kävelykumppanikseni Tony Robbinsin kumeankäheän äänen. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen yli-innostuneen touhun takana on ollut löydettävissä paljon viisautta ja ajattelevan mielen karismaa.

Tutuksi tulleet puheet iskostuvat jälleen syvemmälle ymmärrykseeni (kiitos Jari Sarasvuo, olen vihdoin oppinut toistamisen tärkeyden) ja alan yhdistelemään teoriaa konkretiaan. Puhaltavasta viimasta huolimatta tekee mieli huutaa ”Heureka!”, mutta tyydyn hymyilemään. Mikä oivallukseni tänään oli, liittyy luultavasti voimakkaasti myös sinun elämääsi ja tarjoilen sen nyt eteenpäin hopeatarjottimella.

Bon appétit.

Usko 

”The one who thinks he can and the one who thinks he can’t, are both usually right.”

Työhöni liittyy voimakkaasti ihmisten ajatusten, uskomusten, itsetunnon ja elämäntapojen kanssa miekkailu. Aiemmin tökin terävällä sapelillani asiakkaan elämää toivoen löytäväni heikon pisteen, jota voin sivaltaa sanoen: ”haa, korjaa tuo näin!”. Nyt otteeni on muuttunut ja olen ymmärtänyt, että niin kauan, kun ihmisen usko ja hänen itse itselleen sepittämä tarina eivät ole tekemisen ja onnistumisen puolella, minun on aivan turha heilutella teräasettani ulkoa käsin. Saarnani ovat helposti kumottavissa yksinkertaisesti sillä, että asiakkaan minäkuva sanoo muuta.

Oivallukseni perustuu siis Tonyn teoriaan ja se menee näin: kun uskomme, että emme voi onnistua jossakin asiassa, mitä teemme? Vähän töitä onnistumisen eteen. Kun teemme vähän töitä, millaisia tuloksia voimme odottaa? Heikkoja, pieniä tuloksia. Kun saamme heikkoja tuloksia asiassa, jossa emme uskoneet alkujaankaan pärjäävämme, mitä se tekee uskomuksellemme? Vahvistaa sitä! Uskomus siis ruokkii itse itseään, kasvaa vain suuremmaksi ja ei jätä uudelle onnistumiselle tilaa. 

Voit jopa sanoa, että olet yrittänyt tai pahimmillaan ”olen yrittänyt kaikkea”, ja se voi puoliksi olla totta. Pirullinen itseään täyttävä, anteeksi ikävä sana, mindfuck.

Kultainen aidon elämän esimerkki on jälleen liikunta ja oma isoäitini. Hän on ollut luonnollisesti asiakkaanani urani alusta saakka ja muutos on ollut hurjaa. Kuitenkin eräässä treenissä, kun annoin hänelle kolmen kilon käsipainon kuului epäuskoinen älähdys ja sanat: 

”Voi hurja kuinka painava, enhän minä tuollaista jaksa!”. Tämän lauseen jälkeen on vaikeaa auttaa häntä ylittämään itseään, sillä hän on jo päättänyt, että hän ei vain yksinkertaisesti ole niin vahva. Kun viikkoa aikaisemmin olimme olleet nostamassa noin kahdenkymmenen kilon pakastinta auton takakonttiin, hän oli uhkunut voimaa täynnä:

”Minä voin sen nostaa, olen vahva mummo”. 

Kummassakin tapauksessa mummo oli oikeassa. Kyseessä ei ole mitään magiaa, vain puhtaasti se, mitä hän itse sanoi itselleen olevansa kussakin tilanteessa.

Tutki itseäsi!

Tutki itseäsi!

Kaikilla elämän osa-alueilla

Onneksemme tämäkin ajatusmalli on ainakin tylpistettävissä. Itse olen huomannut sekä minussa, että asiakkaissani suorituskyvyn muutosta (ja ehkä tiettyä onnellisuuden lisääntymistä) pelkästään sen avulla, että kehittää asteittain omaa narratiiviaan. Kun puhut itsellesi kauniimmin ja keskityt onnistumisen mahdollisuuteen epäonnistumisen sijaan, todennäköisyytesi suoriutua paremmin työstä, koulusta, treenistä ja ihmissuhteiden kiemuroista on parempi. Sano itsellesi: 

”Minä olen sellainen ihminen, joka…”, ja valitsemasi positiivinen asia.

Jos mummoni sanoisi aina ennen treeniä:

”Minä olen tavallista voimakkaampi mummo”, miten luulisit hänen pärjäävän? Huonommin vai paremmin, kuin sanottuaan:

”Voi, kun liikunta on rankkaa, en minä jaksa”?

Aivan.

Kyse ei aina ole siitä, mikä on totta ja mikä ei, vaan miten me nostamme omaa onnellisuuden ja onnistumisen tasoa. Ainakin minua kiinnostaa kovasti keinot, joilla jokainen pystyy ottamaan omasta onnellisuudestaan vastuun ja konkreettisesti muuttaa kohtaloaan itselleen mieluisaan suuntaan.

Mitä sinä sanot itsellesi, mikä seisoo sinun ja tavoitteesi välillä?

 

Ihanaa joulun odotusta!

 

Video, josta inspiraation sain:

1494939673984.jpeg
Älä kuuntele omaa kehoasi
Onko keho vain aivojen kuori?

Onko keho vain aivojen kuori?

Ennen, kun aloitin 19 vuotiaana salilla käymisen, en ymmärtänyt lainkaan parhaan lapsuudenystäväni puheita hänen omasta vartalostaan. Hän tunnisti aina, mikä paikka oli vähän jumissa, mistä johtuu ihon kukkiminen, vatsakipu, pirteä olo ja mikä kehon osa teki treenissä milloinkin töitä. Hänellä oli aina loistava käsitys ruoan ja treenin vaikutuksista omaan kroppaan ja oloon - oli oire ja oli diagnoosi. Kaikki tämä kuulosti minun korvaani usein ihan hötöltä, enkä ymmärtänyt lainkaan, voiko muka niin mikrotasolla oikeasti tuntemalla ymmärtää kehon toiminnasta jotain? Saatikka muuttaa sitä?

Eikö se nyt vaan riitä, että liikkuu?

Olen kuullut, etten ole ollut yksin tämän ajatusmallin kanssa. On olemassa ihmisiä, joille keho on lähinnä aivojen kuljetusväline, eikä niiden yhteyttä ymmärretä todellisen tiedostamisen tasolla. Sanomattakin selvää, että psykofyysinen eläin ihminen ei pääse täyteen potentiaaliinsa ilman sekä pään, että kehon huolehtimista: hyvällä fyysisellä kunnolla kun on suora yhteys myös aivojen toimintaan.

Nyt vuosia myöhemmin oman kehon tuntemus on tullut yhä vahvemmaksi osaksi valmennuksiani. Kysyn usein treenissä: ”Missä tuntuu ja miltä?”. Asiakassuhteen alussa saan (sekä aloittelijoilta, että kokeneemmilta) lähes aina osakseni hämmentyneen tai huvittuneen mulkaisun ja jonkun seuraavista vastauksista: ”Ei tunnu missään”, ”Tuntuu kaikkialla”, ”En tiedä”, ja/tai ”Ai pitäisikö minun miettiä sitäkin?”. 

Olen ajan kuluessa huomannut tämän urkkimisen oleellisuuden juuri näiden vastauksien takia. Treeni on vielä suhteellisen helppo ja konkreettinen asia käsittää, mutta auta armias, kun samaan soppaan ripotellaan ravinto, lepo ja stressin ja psyykeen vaikutus. Aivonsa ja kehonsa eritellyt tyyppi saattaa tässä kohtaa vaatia jonkin aikaa sulatella uuden elämän alkamista.

Treenissä selfie-lihas.

Treenissä selfie-lihas.

On tärkeää tajuta, kuinka pihalla on

Hyvin paljon käytetty lausahdus myös allekirjoittaneen toimesta: ”Kuuntele omaa kehoasi”, on siis itsetuntemuksen puuttuessa suhteellisen hataralla pohjalla. Mitä, jos se joka päivä tuntuu kertovan haluavansa kakkua sohvalta käsin ja koskaan ei tee mieli liikkua? Tai jos joka päivä tykitetään salilla, tykitetään töissä ja tykitetään parisuhteessa ilman lepoa… Voiko sellaisen kehon kuunteluun luottaa? 

Nyt päästäänkin otsikon karkeaan tokaisuun ja haluan jatkaa sitä seuraavasti: ”… ennen, kun puhut sen kieltä”. 

Se mitä tapahtuu, kun tulkitset kehon herkkää tai raivoisaakin viittomakieltä väärin, johtaa moninaisiin ongelmiin. Kroppa saattaa huitoa sanoen, että happi ei kulje, koska rintaranka ei liiku ja sinä vastaat: ”Ai Panadolia?”. Kuntosalilla tämä oman kehon väärin tai ei ollenkaan ymmärtäminen näkyy esimerkiksi siten, että tekniikat aiheuttavat enemmän haittaa, kuin hyötyä. Haitalla tarkoitan mm. kehittymättömyyttä, loukkaantumisia ja rasitusvammoja. Henkisellä tasolla voi tulla vastaan uupuminen, kun ei osata reagoida levon tarpeeseen ja syöty ravinto saattaa väsyttää energisoinnin sijaan.

Älä kuuntele kehoasi, ennen kun puhut sen kieltä. 

Pysytkö kärryillä?

Tarvitset tietyn määrän tietoa ja aikaa tutustua raajoihisi ennen, kun voit alkaa luottaa aivojen ja kehon kommunikointiin keskenään ja antaa sen vaikuttaa päätöksentekoon. Siinä kohtaa voi todella olla hyödyllistä palkata valmentaja tulkkaamaan vuoropuhelua. Onneksemme sekä pääkoppa, että keho on mahdollista ”rewire” eli kökösti suomennettuna ”uudelleen johdottaa”.

Tästä itsetuntemuksen syndroomastani saavat nauttia kaikki asiakkaani, kun huohotan heidän niskaan pistävillä haukan silmillä tuntemuksia kysellen. Haluan varmistaa, että jokainen oppii turvalliseen itsenäiseen liikuntaan, ymmärtää suorituskykynsä kummankin ääripään rajat ja löytää tavan keskustella ruhonsa kanssa hamaan loppuun saakka. Kun opit kehosi kielen perusteet, saat siitä tavoitteitasi palvelevan ystävän, et estettä onnellesi.

Seuraavaan kertaan!

PS: Koko marraskuun ajan on tiedossa minun ensimmäinen oma hyväntekeväisyyskampanjani! Aion lahjoittaa 5€ jokaisesta myydystä Kotitreenisarjan osasta Suomen Eläinsuojeluyhdistykselle SEY:lle. Kampanja kestää 1.11.-30.11. ja toivon, että mahdollisimman moni ajoittaisi ohjelmien ostamisen tuolle ajalle. Jännittävää!