Mitä on aivosumu ja kuinka siitä pääsee eroon? - VIDEO
Aino MM-3.jpg

“Mitä se aivosumu nyt sitten on”, kysyi eräs johtotehtäviä tekevä asiakkaani nähtyään alla olevan videon otsikon jossain päin somea. Keskustelun edetessä treenin lomassa koetin tuoda esille pointteja ja ajatuksia, miten aivosumu vaikuttaa jokaisessa firmassa työntekijöihin, johtoon ja muutenkin ihmisten väliseen kanssakäymiseen henkilökohtaisessa elämässä. Arvaat jo varmaan, että sumuinen pää on kaikkea muuta, kuin selkeä, positiivinen tai kohti tavoitteita pyrkivä.

Kyseessä ei ole varsinaisesti tieteellinen termi, mutta aivosumu eli brain fog on laajalti tunnettu käsite ja havaintoja sen olemassaolosta tehdään yhä tiuhemmin. Se tarkoittaa olotilaa, jota voisi kuvailla irrallisuuden tunteena hetkeen, keskittymisvaikeutena, motivaation puutoksena, oppimishaasteena tai vaikka henkisen jaksamisen vähäisyytenä. Kuulostaako yhtään tutulta?

Minä olin varsinkin teininä varsinainen aivosumun mestari - ja huonoimmalla mahdollisella tavalla. Läsnäolo, hyvä päätöksentekokyky ja oman elämän hallinnan tunne tuntuivat lähinnä etäisiltä vitseiltä ja irvailulta omiin henkisiin kykyihin nähden. En silloin tietenkään edes tajunnut, että kyseessä on jokin muu, kuin normaali tila ja vasta, kun ryhdyin työstämään elämäntapojani, hälveni usva ajatuksieni edestä haituva kerrallaan. Viimeisen vuoden aikana olen työstänyt terveellisten elämäntapojen ja mentaalisen treenin kautta pään terävyyttä entisestään ja ero omassa kykeneväisyydessä on monella tasolla huima ylioppilaskirjoituksiin talsineeseen ihmisraunioon verrattuna.

Paljastin siis jo, mikä aivosumuun vaikuttaa: pääosin sun elämäntavat. Kyse voi toki olla sairauden tai lääkityksen tuomasta mielen tukkoisuudesta, mutta useimmiten tilannetta voi auttaa muuttamalla omia tapojaan aivojen hyvinvointia tukevaksi.

Tein Menestyvä Mieli -sivulle kattavamman videon aiheesta ja siellä kerron, mitkä tekijät siellä hyvinvoinnissa erityisesti voisivat mieltä kirkastaa. Kannattaa katsoa video, jos tuntuu, että sulla on mitään tekemistä aivosumun kanssa.

Pilvettömiä taivaita ja menestyksekästä viikonloppua!

Terveisin,

Aino Papinniemi

15 min kehonhuoltorutiini | VIDEO
ainopapinniemivenytys

Kropan huoltaminen on tärkeä osa tasapainoisen kehon saavuttamista. Vaikka jokaisen tarpeet sen suhteen vaihtelevat, olen ainakin omien asiakkaideni kanssa huomannut, että parempia tuloksia tulee, kun kovan tekemisen kaverina on myös miedompaa ja tasaista huoltohommaa.

Jostain syystä venyttely, hieronta ja muut huoltavat toimenpiteet tulevat harvoin kenellekään itsestäänselvyyksinä ja usein huomaan patistavani asiakas-raukkoja lähes väkisin huollon puolelle. Aina ei nimittäin ole viisasta vääntää treeniä hampaat irvessä ja puskea läpi kivun, huimauksen ja kauhun - vaikka sillekin on tietenkin paikkansa.

Viime viikonloppuna kävimme mieheni Aleksin kanssa kuvaamassa HUH:in uusissa tiloissa kehonhuoltovideon, joka toivottavasti auttaa sinua saamaan kiinni, mistä on kysymys.

Voit hyvin tehdä videon rutiinin vaikka aamujumppana, lämmittelynä ennen treeniä tai keskellä toimistopäivää.

Tee 2 x 1 min jokaista liikettä

  1. T - asennossa varpaan vienti sormiin

  2. Vatsavenytys + rangan venytys

  3. Askelkyykkyvenytys

  4. Selän rullaus seisoen auki + käsien vienti taakse

  5. Syväkyykyssä sisäreiden venytys

  6. Pakaran venytys seisoen

  7. Takareiden venytys + lantion nosto

Iloisia huoltotöitä!

-Aino

Uutisia Aatelman ytimestä
aino mvpieni.jpg

Noin puolen vuoden ajan eli sen jälkeen, kun muutin toiminimen Oy:ksi, olen uhrannut paljon aikaa, energiaa ja ajatuskapasiteettia tämän uuden yritysmuodon ja tulevaisuuden rakentamisen suuntaan. Uskon, että moni, joka tavoittelee samanaikaisesti sekä henkilökohtaista, että yrityksensä kasvua, törmää samoihin haasteisiin, kuin minä: aika ei meinaa riittää päivässä, priorisointi on haastavaa ja toisaalta pitäisi muistaa malttaa odottaa erinäisten asioiden, kuten kompetenssin ja sen tuoman karisman kerääntymistä. Kaiken lomassa pitäisi vielä pitää huoli siitä, että otsan rypyt käyvät vain välillä kääntymässä ja aamulla herätessä hymyilyttää ajatus tulevasta päivästä edes jossain määrin.

Nämä modernin yhteiskunnan lapsen haasteet ovat kuitenkin oikean tuntuisen tien sivutuotteita, jotka loppupeleissä eivät paina nuoren yrittäjän päätä alas - päinvastoin. Olen päätynyt pitkien pohdintojen ja loputtomien keskustelujen kautta rakentamaan uusia yhteistyöverkkoja ja omia tuotteita, jotka toimivat portteina jatkuvaan kehittymiseen sekä henkilökohtaisessa, että yrityselämässä. Ah, kuinka rakastankaan iskeä useampaa kärpästä samalla jämptillä avokämmenellä!

Muutama uutinen toimintaan liittyen

Suurin viimeaikainen muutos on se, että en enää tee kaikkia töitä yksin. Palkkasin ensimmäisen ihmisen tekemään kanssani töitä - mutta en paljasta vielä enempää! 


Toinen viimeaikainen tapahtuma liittyy yritysvalmennuksiin. Sain usean kuukauden työn purkkiin ja loin viikon kestävän valmennuksen, jonka nimeksi siunaantui (luonnollisesti) HELL WEEK. Hurjasta nimestä huolimatta kyseessä on kokonaisvaltaista hyvinvointia vaaliva viikko, jonka aikana osallistujat saavat oman psykofyysisen kokemuksen siitä, miltä tuntuu paremmin hoidettu keho, ravinto, lepo ja mieli. Viikon tarkoitus on opettaa jokaiselle yksilölle, että järkevästi suunniteltuna jokainen pystyy tekemään paljonkin oman hyvinvointinsa eteen yllättävän pienillä tapojen muutoksella. 

”Olet enemmän, kuin luulet”, lukee HELL WEEK:in materiaaleissa useassa kohtaa.

Ensimmäinen ryhmä, joukko kirjanpitäjiä ja palkanlaskijoita, pääsi muutama viikko sitten maaliin ja palaute oli aseista riisuvaa! Kaikki suosittelisivat viikkoa muillekin ja oli mahtavaa huomata, miten erilaisista lähtökohdista riippumatta ihmiset löysivät viikosta itselleen jatkon ja elämänlaadun kannalta erittäin positiivisia asioita. Vanha ”liiku enemmän ja syö vähemmän” todistettiin ainakin vääräksi.


Lue Larsen & Co:n asiakaskokemuksesta täältä: http://larsen-co.fi/hell-week/?fbclid=IwAR1XJylYcg163ORsxOe8u5jIbiNLJAraAPrUkTsTA1e9iUQxK_Odkr8QczA

Seuraava HELL WEEK starttaa maaliskuussa toisen asiakkaan kanssa - katsotaan mitä uutta kerrottavaa sen jälkeen löytyy!

Kevät tuo tullessaan muitakin projekteja, mutta niistä lisää myöhemmin.


Mahtavaa kevään alkua ja tsemppiä omaan tekemiseen!

- Aino

Aino PapinniemiComment
Oletko onnellinen ajattelija vai automaattinen ajelehtija?
Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vieressäni höyryää kuppi kanelilla maustettua kahvia ja joulukuisen keskipäivän laimea valo lankeaa verhojen välistä näppäimistölleni. Pesukoneen tasainen humina säestää vieressäni lepäävän koiran ja miehen rauhallista hengitystä, mutta muuten on hiljaista. Seesteisestä ympäristöstäni huolimatta tunnen hermostuneen ajatusryöpyn rikkovan idyylistä hetkeä ja kevyt kuristava ote tiukkenee kurkkutorveni ympärillä.

Mielessäni en makaa kotini turvassa sängyllä, vaan seison keskellä neuvottelutilannetta kovien kasvojen ympäröimänä. Suurien panoksien noustessa suuremmiksi näen sieluni silmin, kuinka joku nostaa kätensä hiljentääkseen minut ja osoittaa ovea kuin sanoakseen: ”Emme ole kiinnostuneita sinusta tai siitä, mitä sinulla on tarjottavaa”. 

Mielikuvitukseni kuljettaa minut ystävieni luokse, jotka yllättäen kääntävätkin minulle selkänsä ja näen heidän ilmeistään, että minusta on juuri puhuttu pahaa. Tunnen, kuinka muutun takaisin pieneksi alakoululaiseksi, joka hämmentyneenä sanoo takaisin jotain tyhmän rohkeaa, jottei kukaan saisi vihiä syövyttävästä epävarmuudesta. Tämä on se sama lapsi, joka haluaa niin kovasti osoittaa osaavansa kaiken yksin, vaikka epätoivosesti toivookin saavansa apua.

Seison yhtäkkiä lavalla, jossa tuhannet silmäparit pääsevät todistamaan sitä, kuinka suuruudenhulluudessa valitut korkeat korot pettävät minut ja iskeydyn dramaattisesti vasten lattiaa. Naurunhörähdyksien saattelemana kompuroin takaisin seisomaan ja huomaan unohtaneeni kaiken, mitä olen tullut sanomaan. 

Häpeää, pelkoa ja lisää häpeää.

Olkapäälleni läpsähtävä koiran tassu herättää minut ajatuksistani ja palaan takaisin hetkeen, jossa kehonikin on. On ehtinyt kulumaan vain muutama minuutti, mutta olen puhtaalla ajatuksen voimalla onnistunut nostamaan pulssiani pelosta korkeammalle, salpaamaan hengitykseni, pysäyttämään aineenvaihduntani ja nostamaan stressitasoani huomattavasti - ahdistuksesta ja luovuuskadosta puhumattakaan. Hymyilen kiitollisena nelijalkaiselleni, joka katsoo minua hämmästyttävän ymmärtäväisesti takaisin.

Aiemmin olisin nopeasti vaipunut uudelleen joko menneisyyden masentaviin kokemuksiin tai tulevaisuuden ahdistavampiin mahdollisuuksiin, mutta vuosien opit mielestä ja sen toiminnasta ovat koulineet minusta jotain muuta. Mieleeni muistuu jonkun viisaan sanat siitä, kuinka hetkessä eläminen on tie onnellisuuteen ja juuri kokemani turhien pelkojen pyörittelyn jälkeen todella sisäistän niiden sanojen tarkoituksen. 

Huono ajattelu syö valtavasti energiaa, vaikuttaa negatiivisesti meidän fysiologiaan ja ihmissuhteisiin ja toimii tehokkaana blokkina elämästä ilon löytämiselle. Ajattelen heti väkisinkin omia asiakkaitani, joista jokainen on kosketuksissa näiden teemojen kanssa. Muistelen heidän kertomia tarinoitaan siitä, kuinka epäonnistumisen mahdollisuuden hiipiessä mieleen moni lamaantuu, eikä pystykään kirjoittamaan sitä biisiä, aloittamaan sitä projektia, sanomaan kokouksessa omia ideoitaan tai mitä ikinä sydän aidosti halajaisikaan tehdä. 

Olen kokenut itse ja nähnyt muissa surullisen paljon toteutumattomia unelmia, kostuvia silmäkulmia, vastaan taistelevia perusteluja, taakan alla taipumista, huonoja päätöksiä, itsensä ja muiden laiminlyöntiä, katkeroituvia sieluja ja muita huonon ajattelun summia. En puhu siis harmittomista päiväunista, vaan toistuvista kierteistä, jotka vaikuttavat meistä jokaiseen.

Kokemuksesta tiedän, että on helppoa jättää aivot automaatille ja antaa niiden tehdä ja viedä, miten lystää. Vaatii nimittäin paljon työtä, tiedostamista ja toistamista, että vanhat itsestään rakentuneet mallit katoavat ja korvaantuvat uusilla. Ongelmana on myös se, että äärimmäisen vaarallisiin tilanteisiin rakennettu pääkoppamme ei ole varustettu palvelemaan automaattisesti nykyajan tarpeita, eikä pysty siis ilman tietoista työstämistä viemään meitä kohti onnellisuutta, iloa ja rauhaa. Mielemme huutaa primitiivisesti TAISTELE TAI PAKENE ja näyttää tämän tueksi kauhukuvia tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Ei ihme, että monella on vaikeuksia liikkua ajatuksissaan ja sitä kautta elämässään eteenpäin, saatikka elää hetkessä.

Otan hörpyn kahvia, työnnän läppärin sivuun ja hivuttaudun lähemmäksi pientä perhettäni, jotta voin tuntea kummankin hengityksen tahdin. Suljen hetkeksi silmäni ja keskitän ajatukseni omaan hapen kulkuun. Kun mieleni yrittää laittaa uudestaan kauhudiaesityksen pyörimään, nostan käteni hiljentääkseni pelot ja osoitan ovea kuin sanoakseni: ”Kiitos, mutta en ole juuri nyt kiinnostunut teistä tai siitä, mitä teillä on tarjottavaa. Minä yksin määrään täällä ja te saatte tulla tuekseni, kun sitä pyydän. Ymmärrän, että te yritätte auttaa minua, mutta luottakaa minuun ja menkää nukkumaan. Minä yksin määrään täällä”. 

Ja silloin, pieni hymynkare huulillani, sylissäni mies ja koira, korvissani rauhallinen humina ja hiljaisuus ja ajatuksissani juuri se turvallinen, tavallinen hetki, onnellisuus istui valtaistuimelle. Tällä kertaa taas astetta pidemmäksi aikaa. 

-Aino P.

___________________________

Kiinnostuitko oman mielesi kehittämisestä? Voit aloittaa prosessin monella tapaa, esimerkiksi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

  • Mikä on minulle tärkeää?

  • Olenko aidosti onnellinen nyt? Mitä onnellinen elämä minulle tarkoittaa?

  • Kuinka hyvin osaan vaikuttaa omaan ajatteluuni? Miten hyödyn/hyötyisin omaan ajatteluuni vaikuttamisesta?

  • Mikä osa-alue elämässäni kärsii eniten huonon ajattelun johdosta?

Voit myös kysyä näitä kysymyksiä läheisiltäsi ja pyytää palautetta heiltä oman ajattelukykysi osalta. Peiliin katsominen voi olla kivuliasta, mutta sen arvoista - takaan sen.

Mitä minä opin videopeleistä?
ainopapinniemi.jpeg

No, Aino, mikä tämä peli-juttu oikein on? Oletko ottanut taas uuden alan valtauksen tai seonnut lopullisesti?

Älä huoli, olen ihan täysissä järjissäni ja tullut tänne kertomaan, miksi pelaaminen onkin myös näin personal trainerin näkökulmasta ihan hyvä juttu. Olit siis itse pelaajaksi itseäsi kutsuva tai tällaisen vanhempi tai puoliso, jatka lukemista, niin saatat ymmärtää virtuaalipelaamisesta jotain, mitä et ole aiemmin tullut ajatelleeksi. 

Ehkä harhaan johtavasta ulkomuodostani huolimatta olen aina rakastanut pelaamista. Eri kausina olen valikoinut erilaisia seikkailun muotoja toisinaan räiskintäpeleistä eli "first person shoottereista” aina suuren skaalan keskiaikaisiin taikaolentokokonaisuuksiin saakka. Väliin mahtuu jos jonkinlaista peliteollisuuden luomusta, joissa kaikissa on ollut jotain kiehtovaa omalla tavallaan.

Pelit pelastivat minut teininä monelta harmilta, kuten yksinäisyydeltä, liian aikaisin dokaamisen aloittamiselta ja, nyt se kipeä kohta, itsetuhoisuudelta. Pitkäaikaissairas, hormonaalinen ja unettomuudesta kärsivä 16 vuotias osaa olla itselleen ja muille vaikeaa seuraa, joten minun täysi pelastus oli yön kylminä tunteina hengailla virtuaalisesti pelitiimin kanssa. Sain olla kotona turvassa, mutta mieleni vaelsi koodilla rakennetuissa mahtavissa maailmoissa, joita valloitin yhdessä ihmisten kanssa, joita en ollut koskaan tavannut, mutta joiden kanssa minun ei tarvinnut hävetä itseäni. Kukaanhan ei minua nähnyt ja sain olla juuri sellainen, kun olen.

Intensiivisten pelivuosien varrella perustin myös omia tiimejä, joiden avulla ymmärsin ensimmäiset läksyni johtajuudesta. Olin siinä alkuun surkea - reaktiivinen, emotionaalinen ja kateellinen.

Jos olet nähnyt yhtään videota raivoavasta nuoresta, joka pelin hävittyään hakkaa holtittomasti huutaen näppäimistöä, niin tiedät suunnilleen, miltä minun huonoimmat hetkeni ovat näyttäneet. Toisaalta voitot toivat onnen, yhteenkuuluvuuden ja itsestään ylpeyden tunteita, jotka muuten tuntuivat puuttuvan elämästä kokonaan. 

Englannin kieli tuli tutummaksi vuodessa, kuin se oli koulussa koko ala- ja yläasteen aikana tullut, sillä motivaattorit olivat kohdallaan ja sain itse luovasti käyttää kielellisiä taitojani käytännössä. Pitihän minun saada viestini perille, kun solmin uusia tuttavuuksia potentiaalista tiimiä rakentaessa. Piti myös oppia käyttämään sarkasmia ja laajaa skaalaa luovaa kettuilua vieraalla kielellä, sillä eihän peleissä muuten voi tehdä jäynää kanssapelaajille. Harjoittelin kommunikointia ja yhteistyötä, minkä kerkesin.

Opin loistavia kognitiivisia taitoja, nopeaa (oikeaa) päätöksentekoa ja maltin pitämistä vaikeissa tilanteissa. Opin nopeiden reaktioiden tärkeyttä, tarkkuutta ja uusien tilanteiden omaksumista. Jos minulta kysytään, en voi sanoa samaa passiivisesta TV:n tuijottamisesta, jota toki olen myös oman osani harrastanut.

Pelit tarjosivat ja tarjoavat edelleen minulle ja miehelleni interaktiivisia, valloittavia maailmoita, joita vertaan vakavissani parhaimpiin elokuviin ja sarjoihin. Sen sijaan, että makaan toimettomana sohvalla, harjoittelen mieluummin edelleen jatkuvasti eteenpäin menevien visuaalisten huipputaideteoksien kautta yllä mainitsemiani suhteellisen tärkeitä asioita. Pelit ovat parhaimmillaan portti parempaan aivotoimintaan ja vieläpä upeiden kokemuksien kautta. Minun mielestäni aika hyvä diili! Tietenkin on myös tärkeää valita peli oikein: ei se Tetriksen tai pasianssin paukutus ole ihan sama asia, kuin monitasoisen pää- ja sivutarinoita sisältävän eeppisen seikkailun positiivinen vaikutus, sori.

Ja tiedän, on tietenkin huomioitava, että liika pelaaminen, yhtä lailla liian television katselun kanssa, on haitallista ja väärin kanavoituna se voi tulla myös oppimisen ja normaalin sosiaalisen elämän tielle. Addiktoituminen ei ole koskaan tervettä, joten on tärkeää huomata, koska pelaaminen on hallinnassa ja koska pelaaminen hallitsee pelaajaa. Muu elämä ei saa kärsiä siitä, että nautit ohjain tai näppäimistö kädessä väkivaltaisista ammuskelupeleistä, kuten se ei myöskään saa kärsiä siitä, että katsot neljättä tuntia telkkaria töiden jälkeen. Mikä vain työkalu voi olla hyödyksi tai haitaksi, joten viisaus - jälleen kerran - palkittakoon.

Totuus kuitenkin on se, että pelit eivät ole menossa minnekään, päin vastoin, ja parhaimmat pelaajat saavat nykyään RAHAA siitä, että he pelaavat videopelejä, siis ihan kunnon palkkaa. Siitä voi siis tulla myös sinun lapsesi tai puolisosi työn muoto tulevaisuudessa, joten pysy tarkkana! On uuden ymmärryksen ja ajattelumallin aika, jos haluat pysyä kehityksessä mukana. Toki on hyvä etsiä nuoremmille tapauksille niitä vähemmän veriroiskeisia viihdykkeitä ja toivon mukaan niiden valikoima lähivuosina kasvaa, jotta saamme kurottua pelien pelottavuuden kuilua kiinni.

Jos taloudessasi on intohimoinen pelaaja, jonka hyvinvoinnista olet huolissasi olisi ehkä sättimisen sijaan hyödyllisempää ymmärtää, mitä positiivisia vaikutuksia pelaamisesta voi parhaillaan olla ja antaa itse pelaajalle sellaisia porkkanoita, jotka hän puolestaan ymmärtää. Hyvinvoiva keho ja hyvin hallinnassa pysyvä mieli ovat asioita, joista jokainen ’gamer’ hyötyy pelikentillä valtavasti - olisiko tässä ehkä teidän keskusteluun uusi tulokulma?

Jos et usko minua, kuuntele tohtori Adam Gazzaleyn TED Talk. Voisiko pelien tulevaisuus olla valtava mahdollisuus myös uudenlaisen koulutussysteemin ja terveydenhuollon rakentamisessa? Minä ainakin uskon hauskan ja motivoinnin kautta oppimiseen, entäpä sinä?

https://www.youtube.com/watch?v=qJ_-0Q8KIOQ&index=23&t=0s&list=PLvRhh38iFsq4n3nsFN9I29ySLvqEJmICW

PS: Saattaa olla, että suunnittelen jossain kohtaa pelaajille sopivaa hyvinvointipakettia. Minun intohimo on selkeästi yhdistää intohimoja uudeksi kokonaisuudeksi…


-Aino

Pelaa, jos pelatuttaa!

Pelaa, jos pelatuttaa!

Aatelma - uusi aikakausi
Aatelmalogoeripohjat-01.jpg

Hiljakseen kesästä asti olen työstänyt itselleni merkittävää projektia: toiminimen vaihdosta Oy:ksi. Tämä muutos toi mukanaan mahdollisuuden miettiä yritystoimintaani uudestaan ja pohtia, mistä olen tullut ja minne haluan mennä. Oy:n kanssa pystyn ottamaan sellaisia askelia, joita ei toiminimen kanssa pystyisi - ja nämä askeleet liittyvät kasvuun. Haluan tehdä jotain suurempaa, kuin olla jumissa jopa narsistisen tuntuisesti vain omassa nimessäni.

Toiminimi Aino Papinniemi on nyt siis kuopattu ja tilalle olen istuttanut Aatelma Oy:n siemenen. Sain hiljattain logon valmiiksi ja pitkien hiljaa istuttujen tuntien saatossa olen myös saanut päähäni kirkkaamman kuvan siitä tulevaisuudesta, mitä haluaisin yrityksen kanssa elää. Konkreettisia muutoksia on luvassa, mutta ehkä tärkeimpänä niistä on se, että en halua ja aio jatkaa toimintaani yksin. Toivon, että Aatelma on mahdollisuus myös muille yhteistyökumppanina ja jopa työpaikkana.

Nyt herääkin tietenkin kysymys siitä, että jatkanko vielä samoja töitä, vai muuttuuko toimiala kokonaan? Vastaus on, että kyllä, jatkan töitä valmentajana yksilöiden ja ryhmien kanssa. Olen siis edelleen kiinni fyysisessä ja henkisessä tekemisessä, mutta haluan tuoda sinnekin vähän enemmän, kuin aikasemmin. Se mitä tämä tarkoittaa selviää myöhemmin!

Valmentamisen lisäksi rakkauteni luovaa työtä kohtaan ei ole kaikonnut ja haluan hyödyntää 10 vuoden kokemustani sillä saralla tehokkaammin. Olen ottanut jo askelmia tähän suuntaan ja päässyt toteuttamaan esimerkiksi hyvinvointialaan liittyviä nettisivuja, tapahtumia ja muuta materiaalia. Minua kiinnostaa kovin luovuuden, menestymisen ja hyvinvoinnin yhteys, joten kaikki tekemiseni tuntuvat ruokkivan toisiaan.

Nettisivuni päivittyvät pian uuden nimen ja konseptin mukaiseksi. Loppuvuoden työstän niitä, hion yhteistyökumppanien kanssa asioita kuntoon, kirkastan omia tavoitteitani ja pohdin, mitä kaikkea kivaa asiakkailleni keksin.

Laita ihmeessä viestiä, jos sinulla on minun suuntaan jotain kiinnostavia ideoita!

Menestyksekästä viikkoa!

Aino PapinniemiComment
Mitä tehdä, kun treenaaminen ei kiinnosta? katso video!
workoutinspiration.jpg

Käytiin Evan kanssa hikoilemassa The Park Hietsussa. Ollaan Evan ja muutaman muun kaverin kanssa treenattu nyt pitkin kesää yhdessä ja olen pitkästä aikaa muistanut, kuinka tärkeää onkaan se, että koittaa tehdä niistä treeneistä mahdollisimman hauskoja. Vaikka kuinka olen alalla, myös oma motivaatio on välillä koetuksella ja se ainakin minulle yrittää aina kertoa jostain - usein siitä, että treeni ei ole tarpeeksi hauskaa ja omat arvot ja tekeminen ei kohtaa.

Moni asiakkaistanikin painiskelee saman haasteen kanssa. Välillä innostus iskee ja kuukauden parin jälkeen karisee pois, ja ei oikein tunnu löytyvän heti uudestaan. Jos kuulut tähän kastiin, tsekkaa, että ainakin olet muistanut pohtia näitä asioita:

1. Tiedät omat tavoitteesi ja arvosi ja tekemisesi tukee niitä. Tästä olen ajatellut kirjoittavani ihan oman juttunsa, mutta lyhyesti sanottuna: pohdi, mitä haluat ja miksi. Sen tiedostaminen auttaa selvästi motivaation rehevää kukkimista. Teetän monesti asiakkailleni tehtävän, joka auttaa selkeyttämään ajatuksia arvojen ja tekemisen suhteesta ja kaikki ovat kokeneet sen hyvin hyödylliseksi työkaluksi treenissä ja muussa elämässä.

2. Muista, että yhtä treeniohjelmaa kannattaa tehdä vain noin 6-8 viikkoa, jonka jälkeen päivitys on tarpeen! Kuka tahansa tylsistyy liian pitkään samana jatkuvaan treeniin ja homma alkaa maistumaan puulta. Myöskään keho ei ota tuon muutaman kuukauden jälkeen enää samalla tavalla treeniä vastaan, ellei se saa uutta ärsykettä!

3. Tee treenistä kivaa, vaikka se tarkoittaisi lajin vaihtamista. Olen itse nyt pohtinut jonkin uuden liikuntaharrastuksen aloittamista, sillä ainakin minun mieleni kaipaa uutta opittavaa viihtyäkseen. Mieti, mikä olisi sinulle toimiva keino tehdä joko punttitreenistä tai muusta lajista itsellesi mahdollisimman mieluisaa? 

Ensi maanantaina palaan takaisin normaaliin arkeen ja aion itse muistaa näitä kolmea kohtaa. Toivottavasti sinäkin pohdit, miten saisit itsestäsi vielä enemmän irti, jos koet sen olevan paikallaan. 

Ihania ja inspiroituneita hellepäiviä!

Kuinka vaarallista onkaan olla ’ok’?
Olen parempi tuntemattomuuden, kuin tylsyyden kanssa.

Olen parempi tuntemattomuuden, kuin tylsyyden kanssa.

Olen lukemattomia kertoja ollut kiinni keskustelussa jonkun tuttavani kanssa ja saanut toiselta merkin: ”Tuolle aihealueelle ei varmasti mennä”. Jos en tunne toista kunnolla tai tiedän, että ampiaisen pesän sörkkäisy ei aiheuta mitään hyvää, kunnioittavasti pyrin perääntymään ja vaihdan keskustelunaihetta. Kuitenkin, on ollut paljon myös niitä hetkiä, kun en anna periksi ja painan varoituksesta huolimatta syvemmälle ja toivon, että pystyn näin auttamaan toista etenemään herkässä asiassa pidemmälle. Välillä onnistun ja välillä en.

Aika usein saan yllä mainitun merkin, kun kysyn jonkun seuraavista kysymyksistä:

”Viihdytkö sinä ihan oikeasti työssä, mitä teet?”,

”Näetkö oikeasti ihmisen, kenen kanssa nyt olet, sellaisena, jonka kanssa haluat potentiaalisesti viettää lopun ikäsi?”, tai

”Oletko sinä oikeasti tyytyväinen henkiseen/fyysiseen tilaasi nyt?”.

Välillä vastaus johonkin näistä saattaa olla hyvinkin voimakas ”EI” tai ”KYLLÄ”, jolloin on selkeää, mihin suuntaan hommaa ollaan viemässä. Pahin, turhin, epämääräisin ja varmasti vaarallisin vastaus on: ”Noh, ihan ok”, ja kaikki sen variaatiot.

Vaara-alue

Moni meistä on ollut esimerkiksi työssä tai parisuhteessa, jossa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ajan kanssa on tullut jonkin tason tunne, että se ei ihan täysin palvele alkuperäistä tarkoitustaan. Allekirjoittaneelle on käynyt usean parisuhteen kanssa niin: kukaan ei ole tehnyt mitään väärää ja kaikki on tavallaan, get this, ihan okei, mutta kysyttäessä sitä ratkaisevaa kysymystä: ”haluaisitko viettää tämän ihmisen kanssa lopun ikääsi?”, olo on muuttunut hyvin epävarmaksi ja synkähköksi.

Sama malli näkyy usean tuttuni työelämässä: palkka on ihan okei, työ on ihan okei ja/tai työkaverit on ihan okei… On turvallista ja varmaa - mutta myös tylsää. Intohimoa ei näy mailla halmeilla ja jotenkin useassa tilanteessa vaikuttaa siltä, että toinen ei edes näe, että asiat voisivat olla jotenkin toisin. Ihan, kuin kuuluisi asiaan kiukutella töihin lähtöä ja odottaa vain vapaita, jolloin saa elää sitä omaa elämää.

Saatko kiinni siitä, mitä tilannetta minä tarkoitan?

Paina esc:iä

Maailman johtava korkean suorituskyvyn valmentaja ja tutkija Brendon Burchard on tarkkaillut ihmisiä, jotka ovat onnellisia ja menestyneitä omassa elämässään. Hän huomasi vastoin odotuksiaan, että ollakseen oikeasti tuottavia, nämä ihmiset lopettivat ajoissa sellaiset asiat, jotka eivät heille toimineet, jotta he voisivat tehdä niitä asioita, jotka ovat oikeasti heille tärkeitä.

He eivät lopettaneet siitä syystä, että he eivät olisi saaneet tuloksia ja he eivät lopettaneet ilman yrittämistä. Itseasiassa, menestyjät aktiivisesti ennen lopettamista koittivat saada asiat toimimaan, mutta jos muutosta ei tapahtunut, he rohkeasti laittoivat projektille stopin jopa niissäkin tilanteissa, joissa seuraavasta askeleesta, kuten uudesta työpaikasta, ei ollut mitään tietoa tai varmuutta.

”Ei se ole niin helppoa”, saatat ajatella ja olet tietenkin oikeassa. Syitä olla lopettamatta suhdetta, työtä tai muuta vastaavaa on monia, joista suurimpia lienevät talous, satuttamisen pelko, tuntemattomuuden pelko ja huoli muiden ajatuksista. On pelottavaa myöntää itselleen olleensa väärässä ja se vaatii todella paljon kanttia. Elämän ei kuitenkaan kuuluisi tuntua siltä, että et voi siihen itse vaikuttaa.

Mahdollisuuksia, mutta ennen kaikkea päätöksiä

Olet varmasti itsekin kuullut ja ehkä nähnyt niitä tarinoita, joissa joku sanoo potkujen tai eron olleenkin piilotettu siunaus ja askel kohti sitä elämää, mitä oikeasti haluaa elää. Ikävä kyllä moni odottaa jonkinlaista ääritilannetta, kuten juurikin potkuja, sairastumista tai vaikkapa lähimmäisen kuolemaa ennen, kuin pääsee eteenpäin asiassa, mikä ei toimi. Olisiko kuitenkin kannattavampaa tehdä päätöksiä ennen, kun asiat eskaloituvat, muutut katkeraksi, tylsistyt täysin tai odotat jotain shokeeraavaa?

Jokaisen unelmatyötään tekevän, maailmaa reppureissaavan, onnellisen ihmisen ja toimivan perheen takana on tyyppi, joka on kyennyt tekemään myös niitä vaikeita päätöksiä lopettamisen ja uuden aloittamisen suhteen. Burchard kiteyttää asian hienosti: kyse ei ole siitä, että jokin asia on sinulle väärä vaan siitä, että jokin asia ei ole sinulle TARPEEKSI OIKEA.

Jos olet tätä lukiessasi pyöritellyt päässäsi jotain tiettyä asiaa, saattaa se olla juurikin se juttu, mitä sinun tulisi seuraavaksi pohtia tarkemmin. On tärkeää identifioida, mikä saa sinut tylsistymään ja ennen kaikkea, mikä saa sinut syttymään, jotta voit aloittaa näiden tasapainottamisen tietenkin positiivisempaan suuntaan. Askelia voi ottaa hitaasti tai radikaalimmin, mutta pääasia on, että niitä otetaan.

Mieti, miten paljon enemmän saisit aikaan, jos syttyisit työstäsi, parisuhteestasi, asuinpaikastasi ja  harrastuksistasi? Ja ei - se ei ole mahdotonta saatikka liikaa vaadittu.

1494939673984.jpeg

 

Katso Brendonin video aiheesta täältä: https://www.youtube.com/watch?v=FZHOkxzW9cY

25 oppia elämästä
Taylorfilmsstyle-0001-1.jpg

Yrittäjänä ja valmentajana pohdin harva se päivä onnellisuuden anatomiaa, itsetuntemuksen nyansseja ja mahdollisesti hyödyllistä yleistietoa, jota valjastaa asiakkaidenkin käyttöön. Eilen täytin 25 vuotta ja synttäripäivilleni tavanomaiseen tapaan vetäydyin pitkälle ajatuksiini. Tein listan asioista, joita olen oppinut neljännesvuosisadan aikana. Tässä niitä nyt on kokonaiset 25, ei missään erityisessä järjestyksessä:

  1. 25-vuotiaana ei tiedä vielä hirveästi mitään ja se on ihan ok.
  2. Olemme todella psykofyysisiä olentoja. Hoida siis itseäsi sen mukaisesti.
  3. Se, että ei dokaa ei olekaan tylsää luostarielämää. On itseasiassa aika mukavaa voida hyvin.
  4. Naisella ei ole parasta ennen päivämäärää.
  5. On hyvin tärkeää määrittää, mistä itse pitää ja ei pidä. Kuka muu sen tietäisi?
  6. Mene metsään aina, kun voi. Ilman sitä kaljaa.
  7. Musiikilla voi säädellä omaa tunnetilaa.
  8. Jos sinä et pyykkää, ei pyykkää kukaan muukaan. 
  9. Melkein kaikesta voi tehdä kivempaa, kun kuuntelee jotain mielenkiintoisia samalla.
  10. Ja siis oikein käytettynä netti on parempi oppikoulu, kuin mikään yliopisto.
  11. Älä odota, että muut ovat vastuussa sinun onnellisuudestasi, menestymisestä tai mistään muustakaan. Ei edes poikaystävä tai äiti.
  12. Aikuismaailmassa on potentiaalisesti ihan samoja ongelmia, kuin yläasteella…
  13. …Ja siksi välillä ihmisiä parempaa seuraa on oma koira. 
  14. Sinusta tulee ne 5 ihmistä (tai koiraa), joiden kanssa vietät eniten aikaa. Katso siis ympärillesi.
  15. Energiatasoilla on väliä. Ja senkin hallinta on sinun omissa käsissäsi.
  16. Älä anna muille vain saadaksesi itse.
  17. Miehen miehisyys ei ole ikäkysymys.
  18. Yrittäjyys vaatii rohkeutta, rakkautta tekemiseen, innovatiivisuutta, konservatiivisuutta ja uhrilahjoja jumalille.
  19. Sinulla on ihan oikeasti vapaus valita, miten suhtaudut asioihin. Älä siis ole tunnereaktioidesi ja tapojesi orja.
  20. Kumppanin valintaan kannattaa panostaa kaikilla fyysisillä ja psyykkisillä soluilla. Sitäkään ei kannata tehdä kännissä.
  21. Jos jokin juttu ei toimi, poista se. Myös jäätelö auttaa.
  22. Kun epäilyttää, muista, että mikään ei ole ikuista. 
  23. Unelmien eteen kannattaa tehdä töitä ilmaiseksikin - mutta ei loputtomasti.
  24. ”Sitten, kun…”, on yksi pahimpia vihollisiasi.
  25. On ok, jos kaikki eivät ymmärrä sinun juttujasi.

Resonoiko mikään? Syvällistä perjantai-iltaa vaan kaikille!

 

1494939673984.jpeg

 

 

Aino PapinniemiComment